What an experience was my weekend.
Swing dance, live bands, oysters & champagne, secret poker matches, prohibition style…
A fashion show beautiful as the Golden Gatsby & spirited like Joséphine Baker.
We really got to relive a night from the roaring 20’s…
And I shall show you all it’s beauty, as soon as I catch my breath.
But I’ll tell you this right now. I had other blogging engagements (another fashion show, fashion brunch & designer’s second hand sales) lined up for this weekend but I cancelled everything. For I couldn’t let anything distract or diminish the sweet high of THIS event.
That’s how lovely it all was.
♫♪♫♪ ♫♪♫♪
ladybohemia.com 
Onks toi suomeksi että: “Ei merkkaa mitään, vaikkei mulla tota swingiä olisikaan.” Vai onks se että: “Millään muulla ei o väliä, jos mulla on toi swingi.” Nyt ei riitä kielikorva, tai pää on sekasin. Tota oon kuunnellu 40 vuotta, ja nyt vasta tuli mieleen mitä sanat merkkaa…tai sitten se on niitä jokaiselle jotakin-juttuja. Selittäkää mulle, viisaammat…
hmmm… itse olen aina tulkinnut sanat vapaasti ajatuksella “Mikä ei svengaa saa mennä” mutta voin toki olla väärässä… mutta tuon ajatksen tahtiin olen itse swingannut.
No, ei ollenkaan huono ollut tuo sun tulkinta, ja pääasiahan on, että swingaa. Muuten, jo vuonna n. 65 ostin ekat singlet, ja olipa sattumalta Ella F:n biisejä , kuten “You ar driving me crazy” ja “Mr Paganini” (vai mikä se nyt olikaan)…, Duke Ellington, Cannonball Adderley, Dave Brubeckin Take five(suosikkini) ja mitä niitä olikaan. Sitten tuli blues alkaen Muddy Watersista, jatkuu edelleen. Ja miten minua haukuttiin, että jaksan tuollaisia kuunnella (ja minähän vaan sinnikkäästi kuuntelin), olin vissiin jonkinlainen outo lintu silloin. Buahhahhaa, en ollutkaan väärässä, ne on edelleen best of the best!!!
Moni noista on myös omia ikirakkauksiani mutta kaivanpas nyt esiin myös tuon Dave Brubeckin jota en vielä tunne; kiitos vinkistä.
Ja outolintuus on kaunista.