Tänään kotimatkallani, kopsutellessani mukulakivisellä kävelykadulla kauniiden jugendtalojen välissä, kuulin jostakin kaukaa pianonsoittoa.

Katsoin ylös. Tähdet tuikkivat takaisin pilvettömältä taivaalta ja raikas syysilma pyöritteli lehtiä jaloissani. Sitten huomasin. Ullakkokerroksessa olivat ikkunat auki, verhot vain leijuivat ulkoilmassa. Sieltä tulvi hiljaiselle kadulle Debussyn Claire de lune. (En ole mikään klassisen musiikin tuntija, mutta tuon biisin tunnistin, ehkä koska sitä on käytetty niin monissa leffoissa).

Mikä ihana sattuma. Niin romanttinen. Vaikka olinkin yksin…

Tuo hetki muistutti minua Henrik Tikkasen kirjasta Mariankatu, jossa hän kertoo elämästään täällä Kruununhaassa vaimonsa Märtan kanssa. Heidän talossaan asui lahjakas konserttipianisti ja halutessaan kuunnella upeaa musiikkia Henrik ja Märta vain aukaisivat kakluuninsa ovet. Pianistin harjoitellessa sävelet tulvivat heidänkin kotiinsa.

kuva: Retronaut

La vie est belle.

Kyllä elämä vain on kaunista.

~*♥*~