Siinäpä resepti ihanaan iltaan, jonka meille tarjosi korutaiteilijaystäväni Lea.

Lean hurmaavan boheemi kruununhakalaiskoti on paitsi niin kaunis, myös ihanan viihtyisä ja rento.

Minusta on ihana tutustua ihmisten koteihin, sillä uskon vakaasti, että ne kertovat heistä enemmän kuin sanat (vaikka tällä hetkellä minun kotini viestittää lähinnä että siellä asuu varsinainen sottapytty jolla ei valitettavasti ole minkäänlaisia neurooseja nurkkiensa puunaamisesta).

Lean luona takakirenkin stressaaja rentoutuu ihan vahingossa...

Tämä kolibiririipus (alla) muistutti minua lapsuudestani, kun kolibirit pörräsivät mangopuumme ympärillä… Ihan jo tuon muiston kunniaksi kolibiririipus korviksineen lähti kotiin kanssani.

Jos jostakin löydän tällaisen aidon vintagemekon (alla), lupaan opetella tanssimaan charlestonia. Lealla sellainen jo on:

Mikä ihana läpikuultava pitsihelma... Ah. PS. Lea kertoi jälkeenpäin että hän on mennyt naimisiin tässä ihanassa charlestonmekossa! Minähän sanoin, siinä naisessa on tyyliä:-).

Lean tyylitaju ja värisilmä näkyi jokaisessa pienimmässäkin yksityiskohdassa… Ja minun sieluni lepäsi kun kaikki oli niiiiin kaunista.

Turkooseista tulee jostakin syystä minulle aina kaukokaipuu… Näin ihan selkeästi itseni jossakin Nepalin vuorilla tai Tiibetissä, tuo pitkä kaulakoru kiedottuna ranteeni ympärille. Lea sanoi ettei hän yhtään ihmettele tunnettani, hän epäili varastoineensa osan omaa kroonista matkakuumettaan koruihinsa.

En ole lähivuosina lähtemässä juurikaan Eurooppaa kauemmas, mutta varmuuden vuoksi nappasin mukaani myös tuon turkoosikorun. Jos tilaisuus lähteä vaikkapa Buenos Airesiin harjoittelemaan argentiinalaista tangoa sitten satuu koputtamaan ovelleni, ainakin korujen suhteen olen valmis.

Rakas Noorani on antanut minulle nämä höyhenkorvikset. Esteettisyyden lisäksi niiden tunnearvo on mittaamaton.

~

Lean luomuksia

~

~

~

Päivän asu: ranskalainen babydollmekko, höyhenkorvis, Wolfordin sukkikset ja viininpunaiset korot

~

Syksyn sijoitukseni, Pura Lopezin viininpunaiset lakeerikorkkarit, joiden ostoa en ole katunut hetkeäkään. Vaikka niihin meni koko syksyn vaatebudjettini.

Kiitos Lea että kutsuit minut tuulettumaan; tämä ihana pieni getaway tuli juuri kreivin aikaan. Niin se vain on että pieni ihminen tarvitsee välillä jotakin pehmeää itsensä ja maailman väliin.

Koko tämän hauskan illan ajan kaikki surut ja murheet joita olin sydämessäni kantanut olivat poissa ja unohduksissa.

Ja mielessä soi vain Ella Fitzgerald.

~*♥*~