Olin oikein toimeliaana kirjoittamassa tärkeää artikkelia, kun läppärini alkoi vinkua ja välkytellä valoja minulle (tapahtuuko teille muille tällaista? oikeasti, se vinkui ja vonkui) ja sitten sanoi kaiken yhteistyön irti. Screeni pimeni eikä mikään sitä enää piristänyt.
Kokeilin sitten vanhempaa kannettavaani, jossa puolestaan näppäimistö petti kirjain kirjaimelta.Yritä siinä sitten tuottaa laadukasta tekstiä kun kirjaimista ensin ei toimi 5 ja määrä vain lisääntyy. Kerron vain että laitoin sekä mielikuvitukseni että synonyymisanakirjan lujille.. Arghh.
Päätin piristää mieltäni kuuntelemalla Billie Hollidayta – hänkään ei tarvinut toimivaa pc:tä – mutta valitettavasti hifisysteemilläni on ikää yhtä paljon kuin huumorintajua. Se soittaa ihan mitä huvittaa ja kun sitä ei huvita niin ollaan päiväkausia ilman musiikkia. Erityisesti sen tilannetaju on pahasti hakusessa.
Siivouspäivänä se suostuu soittamaan vain jotakin melankolista ja murheellista ja kun oloni on oikein traaginen raikaa meillä hilpeä pop. Raakkine todellakin suostuu eri päivinä soittamaan eri levyjä (joitakin rakkaimpiani se ei soita ikinä) ja levyjen sisälläkin se pomppii biisien yli kun huvittaa. Lemppareideni, yleensä.
Tämän kodin elektroniset vempaimet inhoavat minua.
Tunne alkaa olla molemminpuolinen.
Kun tähän vielä lisätään telkkari joka on enemmäkin bubbly belly kuin flat screen -mallia joltain menneeltä vuosikymmeneltä – enkä edes aloita sen toimivuudesta – olen kyllä valmis täyttämään tämän kodin high techillä jonkin onnettoman ongelmajätepisteen.
Koska mikään ei toimi, palataan sitten perusasioiden äärelle.
Rita-tätini lähetti minulle tämän kauniin Irwinin sanoituksen inspiraatiota tuottamaan:
Maailma on kaunis ja hyvä elää sille,
jolla on aikaa ja tilaa unelmille
ja mielen vapaus, ja mielen vapaus.
On vapautta kuunnella metsän huminoita,
kun aamuinen aurinko kuultaa kallioita
ja elää elämäänsä, ja elää elämäänsä.
On vapautta valvoa kesäisiä öitä
ja katsella hiljaisen haavan värinöitä
ja elää elämäänsä, ja elää elämäänsä.
On vapautta istua iltaa yksinänsä
ja tuntea, tutkia omaa sisintänsä
ja elää elämäänsä, ja elää elämäänsä.
On vapautta vaistota viesti suuremmasta
ja olla kuin kaikua aina jatkuvasta
ja elää elämäänsä, ja elää elämäänsä.
*
Luin tämän mielessäni hiljaa muutaman kerran. Mieli on levollinen ja rauhaisa.
Kiitos Rita.
Kauniita unia teille rakkaat.
~*♥*~
ladybohemia.com 
Tämä Irwinin sanoitus rauhoittaa…minua se auttoi silloinkin, kun saaren kalliolla istuin yksin kesäiltana ja mietin tosi vaikeaa tilannetta työpaikallani. Sain sen ratkaistua “rankimman kautta” käyttäen kaiken jäljelläolevan energiani, ja toipuminen vei aikaa. Jälkeenpäin ajatellen tarvitsin sen kokemuksen, opin tunnistamaan lähes kaikki kiusaajan keinot. Mielen vapautta ei kukaan voi toiselta viedä.
Nykyisessä elämäntilanteessani tarvitsen toisinaan Homer Simpsonin aforismia: “Alitajuntani on viisaampi kuin minä itse”.
Voi miten kaunis – ja surullinen – tausta… Kiitos että kerroit.
Todella hienosti sanottu tuo “mielen vapautta ei kukaan voi toiselta viedä”. Sen kun pitäisi mielessä niin pääsisi jo pitkälle…
Riepumatto By Ragni Malmsten: ” Jos nuo tummat raidat ottaisimme pois, ei noin kirkkaita nuo vaaleatkaan ois. Huomaahan sen tämän tästä, ett´on elo värikästä…kuinka riepumatto muuta olla vois”.
Elämä on riepumatto, täynnä erilaisia raitoja, kaikki toisiaan täydentäviä…