Today, a dear friend sent me this poem that had made her think about me.

So perfect it brought tears to my eyes.

I wish she only knew how poignant was her timing.

“En toivo sinulle, että olisit “vapaa”

vailla ihmisiä yksin kaukana aavassa maassa

jossa on tilaa.

Vaikka joskus saattaisit sellaista kaivatakin.

Toivon sinulle ystäviä, avuliaita, häiritseviä,

niitä joita tarvitset tai jotka tarvitsevat sinua.

Toivon sinun löytävän kiinnekohtia kuin muratti lujasta rungosta,

että saat voimaa olla runko niille, joita sinun on kannettava.”

– Jörg Zink

I’m sorry for not being competent enough to translate poetry..

Saara, I know you’ll read this one day..

Thank you.

For understanding.

For everything.

For your shoulder. On which last weekend, once again, I got to cry my sorrows.

This one’s for you and Kalevi.

And if ever YOU should need a friend

please

give me the honor of being the shoulder you can lean on.

~*♥*~

Read Full Post »