Tämän päivän asu on persoonallinen, mukava, lämmin, harsoa helmassa, ruusuke keskellä. Tarpeeksi asennetta myös tyttöjen iltaan Tony’s Delissä.
Töiden jälkeen tapaamme Äidin ja Siskon kanssa Serkun ja hänen kauniit tyttärensä. Tiedossa kuohuviiniä, antipastoja, paljon girl talkia. Ihanaa.
Neuletakki ja pliseerattu harsohame ruusukkeineen, Ranskasta.
Lempisaappaat Giorgio Fabiani.
Posted in EverydayPoesie, Home | Leave a Comment »
– supermalleja – muistatteko nuo kuvankauniit amatsonit 90-luvulta?
Karen Mulder (mielestäni eräs kauneimmista it-girleistä) 1992, Dolce&Gabbanan luomuksessa. Miau.
Posted in Home, Inspiration | Leave a Comment »
Pakkaslumen raikkaus hengityksessä matkalla hot joogaan aamuseitsemältä.
Tähtien tuike taivaalla, ratikoiden pikkuhiljainen herääminen uuteen päivään.
Onnistumisen riemu kun – ilman kenenkään apua – kaivan pikku autoni esiin viikon lumi- ja jääkasan alta. Aseena lasten hiekkalapio ja italialaiset korot.
Kaunis uudenvuoden toivotus, joka minua odotti työhuoneeni lattialla:
Helsinki je t’aime.
Posted in EverydayPoesie, Home | Leave a Comment »
Ystäväni ja kampaajani Tiia pitää Twilight-vampyyri Edwardista kovasti.
Niin kovasti, että kun viimeisin Twilight-leffa tuli myyntiin, jonotti hänen 36-vuotias miehensä R-Kioskilla ennen sen avautumista kaikkien 12-14 -vuotiaiden tyttöjen kanssa saadakseen varmasti vaimolleen yhden kappaleen.
Tämä pariskunta on siis ollut naimisissa pitkään ja heillä on lapsia.
Respekt.
Posted in EverydayPoesie, Home | Leave a Comment »
Matkamme alkaessa olin niin rikkipoikki ja puhki etten muistanut enää edes puhelimeni pin-koodia. Puhelin siis jumahti koko loman ajaksi.
Sitten hukkasin kotiavaimeni. Lopuksi viime yönä palatessani kotiin yksin eksyin kaksi kertaa (lähtö- ja välilaskuasemilla jotka molemmat tunnen erittäin hyvin, noin periaatteessa). Onneksi äitini oli meillä yötä ja päästi minut yöpakkasesta sisälle kun rantauduin kotiin kolmen maissa yöllä.
Herättyämme ovikello soi vaativaan sävyyn. Päätimme ettemme halunneet pyjamissamme jutella kenenkään huoltomiehen kanssa, joten olimme hiirenhiljaa. Kunnes joku yritti avata ovea avaimella.
Rakas ystäväni Noora. Joka oli yrittänyt ensin soittaa minulle monen päivän ajan. Sitten hän oli laittanut FB:hen tiukan viestin ”Laita se puhelin päälle” ja lopulta päätynyt väistämättömään lopputulokseen: jotakin kamalaa on tapahtunut ystävälle ja on välittömästi ryhdyttävä toimeen. Avain hänellä oli, toisin kuin eräillä.
Noora siis saapui kylään mukanaan riisipuuroa siltä varalta etten olisi syönyt aamiaista. Kiinalaista ruokaa siltä varalta etten olisi syönyt lounasta. Maailman ihaninta seuraa hän toi mukanaan kaikessa tapauksessa.
Paluu arkeen muuttui siinä hetkessä ihanaksi paluuksi omaan elämään.
Posted in EverydayPoesie, Home | Leave a Comment »
Mitä tapahtuu kun yhdistetään Chanel, Vanessa Paradis, Karl Lagerfeld ja Versailles?
Taikaa.
Paris Match: Olette tunteneet toisenne jo lähes kaksikymmentä vuotta, siitä huolimatta teitittely on välillänne ehdoton must. Miksi?
KL: Tutttavallisuus on mielestäni kammottavaa, erityisesti ihmisten kanssa joista pidän. Se on merkki välinpitämättömyydestä.
Paris Match: Kuinka näette Vanessan?
KL: Epäsiveys ällöttää minua. En välitä jos ihmiset esittelevät persettään, mutta jos he paljastavat tunteensa se shokeeraa minua. Onneksi, Vanessa, ette koskaan sorru moiseen.
Vanessa (kuvauksista Versaillesissa):
Olen vaihtanut vaatteita Marie-Antoinetten makuuhuoneessa, soittanut muutaman nuotin hänen harpullaan, tuuli on leikkinyt vaatteillani kävellessäni puutarhassa hänen jalanjäljillään, olen päässyt Rakkauden Temppeliin ja löytänyt itseni enkelin käsivarsilta♥.
~*♥*~
Posted in Home, Inspiration | Leave a Comment »
You can run but you can not hide. From the scary oysters, in France, at Christmastime.
Oijoijoijoijoi.
Selviäisiköhän yhdellä?
Sitten on heitä jotka odottavat vesi kielellä..
Samppanja alkupalojen kanssa auttaa suoriutumaan väistämättömästä.. Ainakin yhden osterin nielaisemisesta, kokonaisena…. uh…
Samppanja hanhenmaksan kanssa auttaa hieman lisää..
Ja selvisin siitä! Yksi osteri. Sen kröhm.. nauttimisestani on olemassa kuva.. tai itseasiassa videomateriaalia.. mutta SITÄ en jaa kanssanne:-).
La buche de Noël-jouluhalko-on hassu kääretorttua muistuttava pötkylä, johon täälläpäin suhtaudutaan hartaalla kunnioituksella. Madamet jotka huoleti tekevät oliiviöljynsä oliivien kasvattamisesta lähtien itse eivät uskaltaudu mokomaa itse leipomaan. Huolellisesti valitaan alueen paras patisserie, paljastetaan ylväys joulupöydässä.. ja sitten seuraakin jännitysmomentti.
Kuka saa kunnian leikata ja tarjoilla halon? Tästä voidaan debatoida (ja taatusti debatoidaan) pitkään ja perusteellisesti. Leikataanko keskeltä, vai jommastakummasta päästä? KUMMASTA päästä?
Halontarjoajaksi valittu uupuu vastuunsa alle ennen kuin yhtään palaa on saatu kenenkään lautaselle. Yhteen ääneen huutaen ja kiivaasti viittelöiden homma delegoidaan. Mamu- tai muuten ulkomaalaistaustaisia henkilöita ei edes harkita. Tehtävä vaatii isänmaan parhaat tytöt ja pojat.
Kun sitten lopulta halkoa päästään maistamaan, seuraa perinteinen kuvailevimman adjektiivin metsästyskisa. Hyvin opettavaista meille ei-natiiveille.
Toivottavasti en kyllästytä teitä rakkaat lukijat näillä ruokajutuilla. Mutta elämäni tällä hetkellä on tätä, syömistä tai seuraavan aterian ankaraa suunnittalua. Ihanaa.
Jos ensi vuonna joulua vietetäänkin Suomessa, taidanpa leipaista jouluhalon.
Posted in EverydayPoesie | Leave a Comment »
Ilmeisestikin, ainakin Rakkaan Anoppini mielestä. Kultainen oli ilmoittanut minut lempikauppani kanta-asiakkaaksi (pitää olla pysyvä osoite Ranskassa, joten nyt asun virallisesti hänen luonaan:-). Hyppäsin miltei kattoon heti tulopäivänämme kun näin Vente Privé -kutsussa tämän jumalaisen kauniin takin, meille kantiksille -40%:
Sitten joulupukki (anoppini) vielä yllätti minut tällä tyylikkäällä lahjakortilla, joka kustansi Unelmatakkini:
Anoppi♥♥♥
Posted in EverydayPoesie, Home | Leave a Comment »
Iloinen kampaaja/manikyristi/pedikyristi/hieroja Sylvie tekee KOTIKÄYNTEJÄ! Mitä suloista hemmottelua. Rakas anoppini halusi tarjota minulle yllätyksen; uuteen sormukseeni sointuvat kynnet:-). 
Kynteni olivat liian lyhyet ranskalaiseen manikyyriin joten uskaltauduin kokeilemaan syväâ tummanpunaista ensimmäistä kertaa; ja oi se onkin ihana. Ei yhtään liikaa kun kynteni eivät ole terävät tai liian pitkät.
Haa se on tapahtunut! Olen oikeasti päästänyt irti ja päässyt lomatunnelmaan! Nyt on aikaa keskittyä kynsien oikeaan punaiseen.
Ei huono.
Posted in Home | Leave a Comment »
Olen totaalisen hullaantunut ranskalaisiin antiikki- ja brocantemarkkinoihin (brocante=kaikenlaista vanhaa kamaa) – kiertelen niitä ikionnellisena metsästelemässä aarteitani aina kun järjen ääni sallii… Sitten raahaan kotiin epämääräisen kokoisia ja – painoisia kalleuksiani, jotka varsin systemaattisesti eivät mahdu standardikokoisiin matkalaukkuihin; onneksi ranskalaiset, myös lentokenttäviranomaiset, ovat yleensä sitä mieltä että säännöt on tehty rikottaviksi…
Ready, steady, GO!
Hopea kiiltoa, kristallin kimallusta.. Fayancen antiikkimarkkinoilla on aidon rento Provençelainen maalaistunnelma. Asiakkaalle tarjotaan kahvia tai lasi viiniä kun oikein innostutaan väittelemään politiikasta, säästä, tai ihan mistä vaan.
Löytynyt: helmi/timantti(briljantti?)riipus. Mutta se on miltei liian halpa ollakseen aito.. Löytynyt myös ihana 1850-luvun sormus, harvinainen ja ihana. Eikä ollenkaan liian halpa.. Onko silloin todennäköisempää että se on aito???
Luovalle kaakaotauolle pohtimaan – sormus vai helmiriipus?? Sormus? Riipus sittenkin?
Onko JÄRKEVÄA tuhlata koko matkabudjetti ensimmäisessä kaupassa johon ehtii?
Kysymys johon kannattaa suhtautua sen ansaitsemalla retorisuudella.
Ja kotiin kanssani lähtee… Kauneista kaunein sormus!
Ah onnea.
Posted in BohemianCharm&VintageChic, Home | Leave a Comment »
ladybohemia.com 
