Feeds:
Posts
Comments

Cream

Pukeudun aina sään mukaan.

Ei niin, että oikein kylmällä laittaisin päälleni lämpimimmät vaatteeni. Vaan piristävimmät.

Sateella laitan päälleni jotakin pehmeää ja lohdullista. Syksyn sateilla pidin paljon tätä Creamin pehmoista neulemekkoa ja sen alla Creamin puuvilla/pitsialushametta.

Mekon kanssa pidän Zaran mokkasaappaita ja Odd Mollyn pitsisukkia:

Rakastan hiuskoruja, lopultakin ne tulivat muotiin ja niitä saa myös Suomesta.

Tämä suosikkini on kuitenkin löytö Pariisista.

Otin nämä kuvat syksyllä koska halusin painaa mieleeni nämä värit ja näkymän parvekkeeltamme Helsingin keskustassa:

 

Mitä päälle töihin?

Tämän aamun suuri kysymys oli jälleen MITÄ PÄÄLLE TÖIHIN? Yleensä ostan jakkupukuni Italiasta tai Ranskasta – siellä jopa työvaatteet ovat naisellisia ja (tyylikkään) seksikkäitä – mutta tämän Designer’s Remixin mekon löysin Suomesta.

Mekko on ihanaa ohutta villaa, mustat yksityiskohdat silkkiä.

Erityisesti ihastuin selkäpuolen leikkaukseen, joka tulee hienosti esiin esim. kiharaisen nutturan kanssa.

Kaulanauha on vintagea, jälleen Curiosasta. Olen kadottanut sen useamman kerran, mutta aina se palaa luokseni, ulkomailtakin… Curiosan omistaja, kolmannen polven kultaseppä Anne sanoi, että näin tapahtuu usein kun henkilö kadottaa korun joka on hänelle tarkoitettu. Mutta sen tarinan kerron toisen kerran…

Sadepäivän pelastus

Hyviä ystävä, hetki maailmanparannusta, pala suklaata ja kynttilänvaloa.

Taas jaksaa.

 

A star is born

Tarvitsimme nuorten kriisityölle markkinointi- ja viestintämateriaalia ja rakas Kummityttöni lupautui tulemaan mallikeikalle.

Kiersimme Sörnäisten kurjimman ja hurjimman näköisillä kulmilla  tavoittaaksemme kontrastin Kummitytön suloisuuden ja maailman kovuuden välille.

Mitä mieltä olette?

Jos jonkun tekisi mieli mennä kysymään mikä hänellä on, niin olemme saavuttaneet tavoitteemme:-).

Epäilenpä että tämä ei jää Kummitytön viimeiseksi mallikeikaksi…

~* Tummaa purppuraa *~

Oletteko huomanneet kuinka (juuri oikean) tummanpunaiset kynnet piristävät sateisenkin maanantaipäivän?

Olen aseistautunut maanantaibluesia vastaan myös purppurapitsillä (á la Oona Kassila).

Kolmas olisi takkatuli… Tai kynttilänvalo…

~*¨*~

WoWwwwW!

LadyBohemialla on jo yli 3000 kävijää!!!

En jaksa uskoa että pienen blogini on löytänyt näin moni!! Olen tämän parin viikon aikana  saanut teiltä lukijoilta niin valtavan kauniita ja ihania kommentteja että olen ihan liikuttunut. Saan itsekin ihan hurjasti lisää potkua ja inspiraatiota kun lueskelen palautettanne.

Olin ajatellut että keksin sivuille aina jotakin uutta hienoa kun vaihdamme tuhatlukua… Mutta nyt yllätitte minut kyllä ihan off guard… Pieni yllätys jota suunnittelin on vasta matkalla Balilta tänne Helsinkiin.

Eli tulossa on jotakin erityistä ja ihanaa.. Jaksakaa odottaa vielä hetki..

Pienet poikani ovat palanneet maailmalta.

Koti on täynnä hälinää, hulinaa, halauksia ja elämän suuria kysymyksiä:

“Jos Batman ja Spiderman taistelis niin kumpi voittais?”

Le Cadeau – Lahja

Tämä Timo Kelarannan valokuva – ja sen tarina – kosketti minua todella.

Timo kertoi ottaneensa kuvan kävellessään Ateenassa tutustuen kaupunkiin, vailla tarkempaa päämäärää. Pienellä sivukadulla hän näki likaisen ikkunan läpi balettistudion jossa olivat harjoitukset meneillään. Hän nappasi kuvan harjoittelevasta parista jättäen sen autenttiseksi, likaista ikkunaa ja siihen piirrettyjä kuvioita myöten.

Mielestäni kuva on täydellinen juuri tällaisena.

Kuvan nimi on Le Cadeau – Lahja.

Annoin sen miehelleni huomenlahjaksi.

Paljetteja ja helmiä

Ihana roosa helmipaljettimekkoni, suosikki kesäjuhliin ruusutarhassani eli terassillamme:

Perustan villipuutarhan terassillemme joka kevät, ja joka kesä siitä tulee hieman edellistä villimpi ja hauskempi. Kuvia sitten ensi kesänä..

Eksyin Cannesissa vintage-liikkeeseen, joka oli auki viimeistä päivää ja tyhjensin heidän henkarivarastonsa. Nyt meillä on henkarivalikoima josta löytyy malvan-, roosan- ja kirkkaiden helmien värisiä henkareita.

Anoppi ja Mies olivat liikuttavan yksimielisiä kysyessään (jälleen kerran) yhteen ääneen:

“Mutta TARVITSETKO sinä niitä?”

Hmph.

Ristiäisjuhlan taikaa

Monien muiden lahjojensa ohella Siskoni on leipureiden aatelia. Niinpä oli selvää, että kun hän järjesti pikkuiselleen ristiäiset, niistä tuli sitten maailman kauneimmat.

Kaiken tämän hän taikoi ITSE pöytään:

Ruusun terälehtiä. Kaikkialla.

Pikkuisen luonteen mukaisesti teemana oli enkeli:

Sisko siis organisoi maailman suloisimman ja romanttisimman ristiäistilaisuuden, työsti yli kolme kuukautta yötäpäivää maailman kauneinta pojan nimeä ja kaiken tämän vaivan jälkeen pikku murusen kutsumanimeksi jäi Köpi.  

Minä pidän Köpistä. Ja – anteeksi! – mielestäni se sopii erinomaisesti juuri tälle pikkuiselle sankarille. Mutta ymmärrän Siskoa (se hänen keksimänsä nimi on maailman suloisin pienen pojan nimi:-) **