Kun nyt mainitsin Jasmin Santasen niin mainitsenpa toisenkin suosikkinisuunnittelijani:
Oona Elena Kassilan.
Oonan ihanat, uniikit luomukset henkivät vanhan ajan charmia. Töissään hän käyttää antiikkipitsejä, helmiä, jalokiviä, bambunappeja, käsintehtyjä ruusuja…
Oona tekee taikojaan Balilla, jonne hän on lennähtänyt Pariisista loskaa karkuun. Hänen töissään tanssivat keijut, metsänneidot ja haltijattaret:-).
Posted in BohemianCharm&VintageChic, Home | Tagged bohemian style, boho style, Moonalia, Oona Elena, Oona Elena Kassila, Oona Kassila, romantic style | Leave a Comment »
Jasmin Santasen vaatteet ovat lumoavia. Hänen designinsa ovat yksilöllisiä, naisellisia, kepeitä, elegantteja – pitsin ja silkin runoutta.
Jasminin luomukset ovat couturea parhaimmillaan; niitä on nähty Linnan juhlissa mm. Maria Jungnerin, Minna Haapkylän ja Virpi Suutarin yllä. Itse pidän siitä, että eksklusiivisuudestaan huolimatta asuissa on säilynyt oma boheemi tunnelmansa.
Ei ole ihme että Jasmin asuu Pariisissa; mielestäni kaupunki näkyy hänen vaatteissaan. Tässä muutama makupala:
Posted in BohemianCharm&VintageChic | Leave a Comment »
Eilen sain nauttia ihanasta seurasta, maailman parhaasta jätskistä (Ben&Jerry’s Cookie Dough) ja sisustuslehdistä…
Ihanainen pitsihuppari Oona Elena Kassila.
Farkut Notify, Nina’sista, lyhythihainen poolo H&M.
Hupparissa takana uniikki pitsikuviointi.
Handmade in Heaven (well, Bali actually…), by Oona Kassila.
Posted in BohemianCharm&VintageChic, Home | Tagged bohemian style, boho chic, Moonalia, Oona Elena, Oona Elena Kassila, Oona Kassila, romantic style | 1 Comment »
Kävin Jokivarrenblues -levyjulkkareissa viikonloppuna. Huh, tarjolla oli hienointa, intensiivisintä ja juurevinta bluesia jota olen koskaan Suomessa kuullut!
Kaarlo rulettaa.
Jokivarrenblues:
Teuvo Merkkiniemi – slidekitara
Kaarlo Uusitalo – kitara, laulu
Markus Raivio, rummut
Lämppärinä soitti Helmet, joilla on musiikin lisäksi muitakin yhdistäviä tekijöitä…
…ainakin rakkaus Carole Kingiin…
Helmissä soittavat ja laulavat Heini Ylä-Soininmäki, Tuulikki Laes ja Pete Sämpi. Miksaajana Lauri Uusitalo.
Kauniita, harmonisia melodioita ja suloisia tuokiokuvia.
Tämähän menee nyt ihan väärinpäin…
Mutta… ilta alkoi meillä kotona kun lunastin vanhan lupauksen. Olin luvannut tarjota lasin kuohuvaa ystäväperheelle HETI kun LadyBohemia olisi lanseerattu. Mutta enhän minä silloin ymmärtänyt että bloggaaminen saattaa vaatia koodausta ja muuta pelottavaa…
Pitkin syksyä ystäväni eri sanankääntein muistuttelivat kuinka täydellinen on hyvän vihollinen… Luulenpa että Eric ja Lydie luulivat jo jäävänsa täysin kuivin suin:-).
Lopulta uutena vuotena rohkaistuin ja uskaltauduin päästämään LadyBohemian maailmalle. Oli itse asiassa pakko, kun olin työnohjaajalleni Marjolle luvannut. Muuten varmasti hioisin layoutia vieläkin… Nyt hion sitä vain postausten ohessa…
Men skål på den saken!
Posted in Champagne | Leave a Comment »
Pikkuiseni varmistaa iltaisin:
– Onko mörköjä olemassa?
Ei.
– Onko kummituksia olemassa?
Ei.
– Onko aaveita olemassa?
Ei.
– Onko hirviöitä olemassa?
Ei.
– Onko hattivatteja olemassa?
Ei.
– Onko lohikäärmeitä olemassa?
Ei.
– Onko aaveita olemassa?
Ei.
– Aha. Hyvää yötä äiti.
♥
Posted in EverydayPoesie, Home | Leave a Comment »
Eilinen ilta oli ihana. Noorani on palannut Pariisista ja pääsimme taas parantamaan maailmaa kynttilänvalossa, viinilasillisen äärellä.
Noora on ihana. Hän ymmärtää maailmaa syvemmin ja kirkkaammin kuin suurin osa meistä. Itsekin virkistyn sydäntä ja sielua myöten aina kun saan viettää hetken hänen kanssaan.
Mutta ensin… kävimme shoppailemassa ja kuvaamassa blogia varten.
Fredrikinkadun Debissä myydään ihania italialaisia ja ranskalaisia unelmia. Suurin osa uniikkikappaleita.
Kotiin kanssani lähti tämä unelma:
Posted in EverydayPoesie, Home | Leave a Comment »
Kahvila Gran Delicato on yksi kantapaikoistani. Tarjolla on Helsingin parhaita chiapattoja ja ehdottomasti suklaisinta kaakaota. Sekä hauska monikulttuurinen sorina ja porina.
Gran Delicatossa minun ei tarvitse tilata. Isäntä vain hihkaisee tuleeko mukaan tällä kertaa San Pellegrino vaiko ei…
Gran Delicaton omistaja/isäntä on suuri kreikkalainen persoona, ja palvelu takuuvarmasti värikästä ja henkilökohtaista. Usein asiakkaiden kanssa käydään läpi politiikka, sää, urheilu, ja siinä sivussa muutkin maailman asiat.
Isäntä on luvannut minulle joululahjan, joka on kylläkin toistaiseksi matkalla jossakin Kreikan ja Suomen välillä… Odotan mielenkiinnolla…
Kaariholvikatot, kakluuni, lämpimät poltetut värit, herkulliset tuoksut.. Niin välimerellistä kun loskaisessa Helsingissä on mahdollista..
Pitäähän kahvilalla olla oma pressiseinä:-).
Varsinaisia persoonallisuuksia ovat monet moninaiset Gran Delicaton kantiksetkin. Kuten esimerkiksi tämä kreikkalainen herrasmies joka toivoi myös pääsevänsä kuvaan herra Patruunan kanssa ja sai asiansa täydellisesti selvitettyä, vaikka sanaakaan yhteistä kieltä ei löytynyt.
Posted in EverydayPoesie | 4 Comments »
Valokuvaaja Miina Savolaisen lumoavan kaunis valokuvakirja “Maailman ihanin tyttö” on uskomattoman kaunis myös tarinaltaan.
Miina seurasi lastenkodissa kasvaneiden tyttöjen elämää useiden vuosiena ajan. Hän valokuvasi tyttöjä haltijattarina, metsänhenkinä ja jumalattarina, ajatuksenaan jokaisen oikeus tuntea itsensä kauniiksi ja arvokkaaksi.
Kuvat ovat taianomaisia ja vievät katsojan ihmeelliseen, hengen pysäyttävään satumaailmaan.
Olin kirjasta niin vaikuttunut, että kun kuulin Miinan antavan omistuskirjoituksia Akateemisessa kirjakaupassa kävin häntä tapaamassa. Hän oli juuri niin erityinen ja ihmeellinen ihminen kun kirjaideasta voi päätelläkin. Hän kyseli MINULTA elämästäni ja kokemuksistani lastenkotilasten parissa – ja kirjoitti kultakynällään jokaisen koko sivun mittaisen omistuskirjoituksen kyseisen ihmisen taustan ja historian huomioonottaen.
Kirja on eeppinen kasvutarina nähdyksi tulemisesta, valokuvan voimauttavasta vaikutuksesta ja itsen hyväksymisestä.
Nauttikaa:
Posted in Home, Inspiration | Leave a Comment »
Tänä aamuna ihmeköynnökseni oli päättänyt, että nyt on aika kevään tulla:
Aikamoinen optimisti.
Posted in Home | Leave a Comment »
Minulla oli aamupalaveri jylhässä Aschan Café Jugendissa. Porhalsin paikalle myöhässä taksilla anteeksipyydellen, mutta Kotimaan ihana Seija vaan nauroi: Hih! Ymmärränhän minä!
Teit sitten mainoksen itsestäsi!
Lanseerasimme tällä viikolla uusimman kampanjamme:
Kadonnut: tytär.
Nähty viimeksi palaverissa, aamuruuhkassa, lasten harrastuksissa, oravanpyörässä. Löydettäessä pyydetään olemaan yhteydessä äitiinsä.
Osui ja upposi.
On aina hienoa aloittaa aamu Seijan kanssa. Hän on uskomattoman valoisa ja laajakatseinen ihminen, jonka kanssa nauramme paljon. Seija valmistuu (oman työn ohella) kesällä logoterapeutiksi ja on tutustuttanut minutkin logoterapian isän, Viktor E. Franklin, ajatuksiin.
Frankl oli wieniläinen neurologi ja psykiatri, joka joutui 40-luvulla juutalaisena keskitysleirille. Selvitäkseen Auswitchissa ja Dachaussa hän kirjoitti muistilapuille ajatuksiaan, joiden pohjalta hän vapauduttuaan saneli kahdeksassa päivässä kirjan Ihmisyyden rajamailla. Kirjassa hän kertoo havaintojaan vangeista ja vartijoista, pyrkien määrittelemään miksi jotkut selviävät ja toiset eivät.
Frankl päätyi tulokseen, että ratkaisevaa oli pystyikö ihminen löytämään tarkoituksen elämälleen. Tähän ajatukseen perustuu häenen kehittämänsä filosofinen ja psykologinen teoria, joka tunnetaan logoterapiana.
Sen keskeisiä ajatuksia ovat elämälle motivaation löytämisen tärkeys, sekä ihmisen luovuttamaton, perimmäinen valinnanvapaus kaikissa olosuhteissa: vapaus valita oma suhteutumisensa olosuhteisiin.
Suosittelen lämpimästi.
Posted in BusinessWoman | Leave a Comment »
ladybohemia.com 