Feeds:
Posts
Comments

Sain paketin Ranskasta! Vaikka pakkaus oli yli metrin korkuinen kannoin sen postista kotiin juoksujalkaa. Tiesin että se sisältäisi jotakin TODELLA ERITYISTÄ… Mutta ihan näin uskomattomia luomuksia en osannut edes kuvitella… 

Maailman romanttisin pikkushaali? Voi kyllä.

Laukku ei tullut paketissa, mallinukke sen sijaan lensi luokseni Ranskasta..

~

Ihana isoiso huppu♥

~

~

Tämä on vasta pieni maistiainen, paketti oli täpötäynnä♥!

Kuvaan muita aarteitani teille heti kun aurinko ei enää kutsu ulos koko päiväksi…

~*♥*~

Prince!

Minulla ja Princellä melkein on sama kampaaja!

Nimittäin, Artisti pyysi konserttijärjestäjäänsä hommaamaan hänelle Suomen Parhaan Kampaajan Helsingin keikkaa varten. Konserttijärjestäjä soitti tietysti Volymen Tiialle.

Tiia ei olisi millään keskeyttänyt lomaansa mutta lähipiirinsä painostuksesta hän ei sitten voinut kieltäytyä. Mutta pöh! Viime hetkellä Artistin oma parturi lennähti Helsinkiin ja Tiia saikin jatkaa lomaansa.  

Princen valinta ei ehkä ollut kaikkein viisain… Ehkäpä hän ei sitten ollutkaan ihan tyytyväinen kiertueparturinsa suoritukseen…

Artisti veti keikkansa huivi päässä.

Tiian kanssa tällaista ei olisi tapahtunut.

~*♥*~

 

Meidät kutsuttiin ystävien luokse katsomaan ilotulitusta Cannesin lahdella.

Siitä tuli kauneista kaunein ilta…

Kyytiä odotellessa… Huomatkaa käsineet; 1940-luvulta, ihanaa pehmeää mokkaa – tämänvuotinen löytö Nizzan antiikkimarkkinoilta

Ystäviemme porttia vartioi leijona. Mikä on itse asiassa ihan paikallaan, kun huomioi millaisia aarteita talon sisältä löytyi…

Isäntämme on innokas taiteilija; koti on täynnä hänen naisfiguurejaan. Arnaudin viimeisin aluevaltaus on maalaaminen (jota hän alkoi harrastella väitöskirjansa teosta rentoutuakseen…).

Onkohan lahjakkuudella jonkinlainen taipumus keskittyä…  Olen oikeasti kade.

Tähän viehkeään tanssijatauluun Arnaud ihastui Pietarissa ja salakuljetti sen kotiin Ranskaan. Taulua ei olisi saanut tuoda pois maasta…

Olisin itse tehnyt ihan saman. Taulu on täydellinen.

Täydellisestä puheenollen… Arnaudin ja Tizianan kotoa löytyy myös tällainen aarre, yhteisen shoppailureissumme helmi. Kävimme viime kesänä yhdessä Diana Krallin konsertissa, jonka jälkeisessä euforiassa (matkalla konsertista ravintolaan) ostaa päräytimme tällaiset ihanat mekkoset sekä minulle että Tizianalle.

Pitää järjestää uusi konserttireissu piakkoin…

Mekko on käsityötä.

Ah.

Porukkamme nuorin – ja suloisin – jäsen. Népheli. Pieni tyttönen joka on saanut nimensä Kreikan jumaltarustojen mukaan, kreikkalaisen äitinsä Marian kunniaksi.

Ihanat upeat naiset. Maria Kreikasta & Tiziana Italiasta. Loistoystäväni.

Aina tavatessamme ihmettelen miten totaalisen erilaiset taustat meillä onkaan; taloudellisesti, sosiaalisesti, jopa kulttuurillisesti… Ja silti olemme ihan samanlaisia.

Siinä on jotakin kaunista.

Tapasin ystäväni Stéphanen yhdeksän vuotta sitten, kun kävin läpi yhtä elämäni pahimmista aallonpohjista. Sattumoisin hän rämpi samaan aikaan ihan vastaavassa suossa, mikä lähensi meidät yhdessä kesässä toistemme sielunveljiksi.

En tiedä missä olisin jos en olisi tavannut Stéphanea. 

Taatusti jossakin vähemmän onnellisessa ja tasapainoisessa paikassa.

Tämä oli yksi niistä illoista… Jolloin kaikki oli täydellistä.

Kun ystäväni otti tämän kuvan, muistan ajatelleeni että elämä on niin kaunista ja ihanaa. Juuri tällä hetkellä.

En muuttaisi mitään.

~*♥ *~

VOGUE Italia

Latin Charm & Feminine Allure for your inspiration, by Michel Comte for Vogue Unique in 2004 and by Michelangelo Di Battista for Vogue Italia for May 2010

 

Salle de Bain

Kuulostaa hassulta sanoa kylpyhuonetta taideteokseksi mutta nämä kyllä ovat sitä…

Tekisi mieli tarttua vasaraan ja uudistaa hieman omaani… Tai ehkä kristallikruunun ostaminen riittäisi.

Mutta tassuamme olisi kyllä välttämättömyys.

Vain kesyt LINNUT haaveilevat.

VILLIT lentävät.

– Elmer Dictonius –

Tänään oli ihana päivä. Minä lensin.

~*♥*~

Kävimme eilen ystäviemme Tizianan ja Arnaudin kanssa auringonlaskupicnicillä Cannesin Croisettella.

Sainpa taas ajankohtaisen muistutuksen siitä lapsille ei tarvita muuta kuin meri ja hiekkaa. Koko illan ohjelma on täynnä. Ja täydellinen.

Minä ja Tiziana puoletamme tarvitsimme täydelliseen iltaan vain kauniin auringonlaskun. Ja vähän girl talkia.

Ystäväni Tiziana on aina hiuksista varpaisiin täydellisen viimeistelty. Ihailin häntä hiljaa pari vuotta kunnes uskaltauduin kysymään miten hänen hiuksensa voivat aina olla niin ihanat, huonoa hiuspäivää ei sitten ikinä. Selvisi että itse asiassa Tiziana ei koskaan pese hiuksiaan itse, vaan käy pari kertaa viikossa luottokampaajallaan. Hiukset pestään ja niihin luodaan huoleton kiharapilvi. MUTTA. Tiziana on italialainen vaikka onkin yli 10 vuotta asunut Ranskassa. Ja hänen kokemuksensa mukaan ranskalaiset eivät kerta kaikkiaan osaa leikata hiuksia yhtä hyvin kuin italialaiset. Niinpä hän voi pesettää, värjäyttää ja kampauttaa hiuksensa Ranskassa mutta varsinaista leikkausta varten pitää käydä Italiassa.

Todellinen lady, evästi Tiziana, voi tinkiä monesta muttei koskaan hiuksistaan. Naisen kruunusta.

Tiziana tuo iloisen latinalaisperspektiivin eräidenkin suomalaismiesten ihmettelyyn siitä mikä kauneudenhoidossa oikein kestää, ja maksaa…

Tiziana on omalla alallaan todellinen kovan luokan ammattilainen, parhaista kouluista väitellyt kansantaloustieteen tohtori.

Hän saattaa syöksähtää illalliselle suoraan töistä verkkosukissa ja viininpunaisessa satiinihameessa, 12 sentin korkkareissa. Koska tyyli on hänen omansa, on Tiziana aina täydellisen elegantti. Mutta koskaan hän ei antaisi kenenkään kyseenalaistaan ammatillista asiantuntemustaan tämän tinkimättömän naisellisuuden vuoksi.

Mikä puolestaan tuo ihanan latilalaistuulahduksen meidän suomalaisnaisten pukeutumispulmiin – olemmeko liian hienoja arkeen, tarpeeksi asiallisia töihin tai sopivan säänmukaisesti pukeutuneita lasten roudaamiseen.

Elegance is an Attitude.

~*♥*~

löytyi tällainen satavuotias sympaattinen arkkuvanhus;

Erityisesti ihastuin sen sisäpuolen alkuperäiseen paperointiin

Takaisin ikuisuusongelmani pariin; täytyisi enää saada Löytö raijattua Suomeen…

Tällä kertaa kyseessä on sentään varsin elämää nähneen oloinen MATKA-arkku. On kaunokki varmasti suoriutunut maasta toiseen ennenkin elämänsä aikana. Pysyn optimistisena.

Hieman hankalampi tapaus onkin sitten arkun takaa vilahtava 1800-luvun lopun rautasohva… Sen ostin ja kunnostutin kolmisen vuotta sitten mutten ole vielä keksinyt kätevää tapaa kotiuttaa sitä Mamielta…

Chanel a/w 2011

Sheradzade?

~

~

~

Samanniminen Tuhannen ja yhden yön satuihin perustuva spektaakkeli saa ensi-iltansa joulukuussa, Pariisin Folies-Bergeressä…

Hmmm… Vaikka trendit eivät ole ole minua varten, tätä voin harkita…

Satumaista.

Ajelimme pienimmän poikani kanssa kotia kohti, kaikki auton ikkunat apposen auki. Pieni sanoi “äiti kuuntele! Kuuntele ihan hiljaa”. Kuuntelin mutten kuullut. Mitä?

“Tuuli laulaa meille”, 4-vuotias kuiskasi.

~*♥*~