Don’t you just adore Lauren Bacall… That husky voice and the sultry look…

Not to mention the chemistry with Bogart. I love each film noir they made together. Pure class.

Remember Bacall’s line “You know how to whistle, don’t you? Just put your lips together and… blow.”

This slick prank call scene from the Big Sleep is one of my all time darlings as they seem to be having so much fun together…

~*♥*~

Read Full Post »

…esiteltiin eilen Vanhalla Finnish Catwalk -tapahtumassa.

Raportoin tapahtuman teille pressipaikalta, tuolillani seisten, sillä epämallikas pituuteni ei elegantimpaa toimintaa salli… En sentään pudonnut keikkaavalta penkiltäni.

Olen jälleen (miltei) myöhässä, rakkaat naisystäväni ovat organisoineet meille ihanan viikonlopun Inkoon saaristossa, ystäväni mökillä tai ennemminkin kesähuvilalla, heidän omalla lumoavan kauniilla pikkusaarellaan… Karkaamme kaikki neljä ystävystä arjestamme yhdeksi yöksi; tiedossa täydellistä rentoutusta, maailman parasta seuraa, maailmanparannusta kynttilänvalossa, saunomista, meressä uimista…Ah.

Mutta ennen kuin syöksyn matkaan on minun ihan pakko näyttää teille eilisen näytöksen must have -piece. Rakastuin näihinAarikan Nefertiti-henkisiin cuffseihin ihan toden teolla; tässä on kosketus sellaista aidon suomalaista designia; uutta, raikasta, tyylikästä, omaleimaista. Selkeän suomalaista, ilman mitään kökköä kotikutoisuutta ja tuhat kertaa nähdyn kuvion kierrätystä.

Nämä korut veisin mielelläni vaikka ulkomaille tuliaiseksi.

Pauliina Aarikka esitteli minulle sarjan suunnittelijan, Aalto-yliopiston kasvatin Aleksanteri Heliövaaran. Hänestä kuullaan vielä.

Loput näytöksen herkut esittelen ensi viikolla, NYT alkoi mökkeilykauteni!

Toivottakaa meille aurinkoa!

~* ♥*~

Read Full Post »

Miten kuvata sanoin suuren ihmisen tapaamista?

Koko valtava Espoon Areena nousee vaistomaisesti seisomaan hänen tullessaan esiin. Eleessä ei ole mitään itse Dalai Laman inhoamaa muodollisuutta – ihmisten kasvot heijastavat vain kunnioitusta, lämpöä, jopa hartautta. Tunteita joita tämä usein ja tarttuvasti nauruun purskahtava hengenmies herättää jo ennen kuin hän on sanonut sanaakaan.

Dalai Laman lämpö ja karisma säteilevät Areenan kaukaisimpaankin kolkkaan. Hän juttelee mutkattomasti punaisella sohvalla istuen, kaukaisen Potalan palatsin heijastuessa taustalle. Tuntui kuin olisin istunut jalat ristissä matolla, yksin hänen tuolinsa edessä jossakin Dharamsalan kaukaisilla vuorilla, ja saanut henkilökohtaisen hengellisyyden oppitunnin. Ja ymmärtänyt kuinka vähän ymmärränkään.

Dalai Laman viesti on kirkas ja kaunis.

Uskonto ei ole erottava tekijä – hän korostaa että myötäntunto on useiden uskontojen ytimessä.  Vaikka mikään uskonto ei voi olla universaali, myötätunto on. Ja se lähtee itsestä. Tuntiessaan arvostusta itseään kohtaan ihminen kykenee myös kunnioitukseen ja myötätuntoon muita ihmisiä kohtaan. Perhettään, yhteisöään, ympäristöään kohtaan. Näin yksilötason kilvoittelu, myötätunnon ja lähimmäisenrakkauden etsiminen itsestä, nousee vastaukseksi tämän päivän ongelmille, kuten terrorismille, ympäristökatastrofille ja väestönräjähdykselle.

Tai näin minä sen ymmärsin.

Hän pyytää meitä kaikkia ajattelemaan, toimimaan vastuullisesti, jotta pienellä sinisellä planeetallamme voisi olla tulevaisuus.

Viesti universaalista myötätunnosta kuulostaa yksinkertaiselta. Mutta. Tein pienen testin omasta henkisen kehityksen asteestani. Buddhalaisen munkin kehittämä mielenharjoitus kehoittaa ” Kun näen pahaluontoisia kanssakulkijoita, suuren kielteisyyden ja kärsimyksen valtaamina, riemastuen kuin löytäisin harvinaisen aarteen, on minun kohdattava heidät rakkautta vaalien”.

Sovelsin tätä käyttäen henkisenä harjoitusvälineenäni eräitä perussuomalaisten kansanedustajia. Jo ensimmäinen hapuileva kokeilu osoitti, että valaistumiseeni on vielä matkaa.

Politiikasta puheenollen. Ihan pakko on mainita miten äärimmäisen pettynyt tällä hetkellä olen oman maani johtoon.

Ministereistä ainoastaan Heidi Hautala tapasi Dalai Laman. Presidenttiehdokkaista vain Pekka Haavisto. Joka on muutenkin osoittanut elämässään ja työssään sellaista siviilirohkeutta että harkitsen kyllä jo kerran tekemääni äänestyspäätöstä uudelleen.

Nykyinen presidenttimme on julistautunut arvojohtajaksi. Kuinka uskottava arvojohtaja on presidentti, jolta löytyy aikaa Conan O’Brienin tapaamiseen mutta ei koskaan Dalai Lamalle?

Englannin kielessä on sanonta josta pidän: “Put your money where your mouth is”.

Puhe on tyhjää. Teot ratkaisevat.

Ja tyhjää on myös – ainakin tässä yhteydessä – puhe pienestä maasta jonka pitää sopeutua, tai reaalipolitiikasta ja rahasta.

Katsokaa pientä Viroa. Sekin on tottunut selviytymään “reaalipolitiikan” paineissa. Tästä huolimatta Dalai Laman tapasivat viisi ministeriä, pääministerin sijainen ja maan presidentti. Presidentti Ilves lausui “Tiibetin uskonnollinen ja kulttuurinen luonne on ainutlaatuinen ja sen vaaliminen ja säilyttäminen tuleville sukupolville on yksi aikakautemme tärkeimpiä humanitäärisiä tehtäviä.”

Iso käsi presidentti Ilvekselle.

Viron suurilevikkisin lehti Postmees ilmoitti pääkirjoituksessaan, että vapaan maan ihmiset tapaavat ketä haluavat. Arvopolitiikkaa ei voi vaihtaa “reaalipolitiikkaan” rahan vuoksi. Ja tämä kaikki, vaikka Kiinan Tallinnan-lähetystö ilmoitti että Dalai Laman vierailu vahingoittaa maiden suhteita ja syytti Viroa puuttumisesta maan sisäisiin asioihin.

Iso käsi Viron lehdistölle.

Voidaan tietysti inhorealistisesti väittää, että Viron kauppa Kiinan kanssa on niin pientä että hyvähän heidän on rellestää. Mutta kiinankauppa ja maiden suhteet ovat taatusti tärkeitä USA:lle.

Barack Obama tapasi Dalai Laman heinäkuussa. Kiina ei riemastunut. Elämä jatkuu.

Norjan pääministeri Jens Stoltenberg – joka viimeaikaisella toiminnallaan on noussut raskaiden arvojohtajien ja valtiomiesten sarjaan – lausui Utoyan uhrien muistotilaisuudessa, että vaikka Norja on pieni maa on sen kansa (yhteisöllisyydessään) suurta.

Niin se vain on. Put your money where your mouth is.

Mutta takaisin itse vierailuun.

Millaisen jäljen Dalai Lama minuun jätti? Sillä jäljen hän teki, lähtemättömän.

Ensimmäiseksi mieleeni tulee hänen naurunsa; aito, lämmin, ihana. Vaikka hän tietää niin paljon, hän jaksaa nauraa – maailmalle, elämälle, itselleen. Ja aina hänen huumorinsa on herttaista ja itseironista.

Kysyttäessä mitä hän ehdottaisi ratkaisuksi väestöräjähdykseen hän ehdottaa että ihmiset hakeutuisivat enenevissä määrin munkeiksi ja nunniksi, joko buddhalaisuuden tai katolilaisuuden kautta. Ja nauraa päälle hersyvästi.

Kun häneltä kysytään neuvoa lasten kasvattamiseen myötätuntoisiksi ja vastuullisiksi maailmankansalaisiksi, hän hekottelee että yleisö tietää varmasti asiasta häntä, munkkia, enemmän.

Minulle  Dalai Lama on Rauha. Sydämellisyys. Aitous. Epäitsekkyys. Vaatimattomuus.

Hän sanoo että nuorissa on toivo. He voivat muuttaa maailman.

Minä näen toivon Dalai Lamassa.

~*♥*~

Read Full Post »

Sain tilaisuuden päästä Maija Vilkkumaan keikalle. Ihan ex tempore, ihan yksin.

Ja Maija näytti täydelle Tavastialle kuka on Kuningatar ja kuka on Rock.

Satumainen kuva jota lainasin Maijan fb-sivuilta, toivottavasti kukaan ei pahastu:-).

Ja miten hyvää tekee joskus itkeä. Miltä tuntuu saada jalkansa totaalisesti irti maasta.

Ja mihin ei leggareita todellakaan tarvita.

Ja minä leijuin ja lensin ja lauloin mukana. Tanssin kunnes korot sattuivat jalkoja niin että kävelin yössä kotiin paljain jaloin.  Ja olin täydellisen onnellinen.

Päätin lopettaa omat ajatukseni ja soittaa tästä eteenpäin mielessäni pelkästään Maijan lyriikoita. Hänhän on näköjään elänyt minun elämääni. Ja kertoo siitä niin paljon kauniimmin kuin itse osaan:-).

“Mä luulin, aina jotain jää

Jota ei pysty hävittämään.
Edes silloinkaan repimään,
Kun sanoo näkemiin,
Mut se ei olekaan niin.

Mä luulin, aika ikävän syö
Ja toivo epätoivoni lyö.
Mä luulin, päättyy jokainen yö
Valonsäteisiin,
Mut se ei olekaan niin.”

Kiitos Ihana Maija Vilkkumaa. Kiitos Mikko. Kiitos Marko. Kiitos Niko.

Ilta kanssanne oli tähtisadetta, satumaata, unohdusta kaikesta mikä on Väärin.

~*♥*~

Read Full Post »

Tänään.

Tätä olen niin odottanut.

Kerron myöhemmin tunnelmista ystävät, jos vain pystyn kirjoittamaan♥.

Mutta epäilen – toivon – että tämä vetää sanattomaksi.

~*♥*~

Read Full Post »

Tänään istuin auringonpaisteessa enkä tehnyt yhtään mitään.

Tai siis, söin tosi isoja mustikoita. Luin Ellen, Voguen, Art & Decon ja sitten vielä hömppää. Tein jokavuotisen perinteisen H&M -kuvaston syystilauksen. Haaveilin seuraavasta Ranskan reissusta.

Mutten vahingossakaan tehnyt yhtikäsmitään järkevää tai yleishyödyllistä.

Ja tunsin kuinka mieli oli kirkas ja levollinen. Artikkeli johon olen kerännyt materiaalia kauan rakentui mielessäni ihan itsestään. Vaikka en ole nukkunut kunnolla ikuisiin aikoihin, en kerrankin ollut väsynyt ja uupunut. Ja muistin tämän kuvan:

Ruuhkavuodet (mikä kamala sanahirviö, vähän kuin toinen inhokkini, “arkipäivän sietokyky”) saavat ainakin minut välillä (usein!) kadottamaan itseni, vähän kuin tässä kuvassa.

Tiedän olevani tuolla sumun keskellä mutta en enää näe selkeästi. Itseäni tai ympärilleni.

Jos et ole aikoihin kuullut omia ajatuksiasi eikä elämäsi anna sinulle tilaisuutta hengähtää, suosittelen lämpimästi joogaa. Ainakin omat ajatukseni ja haaveeni näyttävät menevän usein joogasalille piiloon ja sieltä niitä sitten keräilen, hikipisaroiden joukosta… Itse käyn tunneilla joita vetää Sofia, ammattitanssija, joka näyttää ymmärtävän ihmiskehosta kaiken. Pienenpienillä lempeillä ehdotuksilla hän saa tunnin vaikutuksen moninkertaiseksi, ja ulottumaan kehosta mieleen.

Sofia katsoo salia syvä rauha silmissään ja käskee meitä pysähtymään hetkeksi, hengenvedon ajaksi, olemaan läsnä siinä hetkessä sensijaan että hyökkäisimme vesipullojemme kimppuun heti kun asana helpottaa. Ja endorfiinit humahtavat, ja koska pysähdymme, rekisteröimme ne täydessä voimassaan. Seuraavan kerran, ja sitä seuraavan kerran jälkeen keho osaa odottaa palkintoaan ja mieli rentoutuu entistä syvemmin.

Jotkut ihmiset osaavat ehkä rentoutua ihan itsekin, minulle se on aina ollut vähän hardcorea…

Mutta kehitystä on tapahtunut. Nykyään jopa minä uskallan hetkittäin pysähtyä niinsanotusti ruusuja haistelemaan.

Kiitos siitä kuuluu tänään Sinulle HanskiYstäväni. Jälleen♥ ♥ ♥.

Read Full Post »

Latin Charm & Feminine Allure for your inspiration, by Michel Comte for Vogue Unique in 2004 and by Michelangelo Di Battista for Vogue Italia for May 2010

Read Full Post »

Vain kesyt LINNUT haaveilevat.

VILLIT lentävät.

– Elmer Dictonius –

Tänään oli ihana päivä. Minä lensin.

~*♥*~

Read Full Post »