Feeds:
Posts
Comments

Archive for the ‘Inspiration’ Category

No niin. Nyt se on sitten ihan empiirisesti todistettu.

Minä en ymmärrä korkeakulttuuria.

Kävin eilen Savoyssa kuuntelemassa Heli Laaksosen Tervessi peippometäst! -runokiertuetta. Pidin koskettavan romanttisena runoa jonka Heli oli kirjoittanut… autolleen.

Ihan totta.

 Joku muu olisi äkännyt että nyt ei taideta puhua miehestä:

“Tekniika mailmas kirjotetti suns

luven sul ääne ja siluttelen

viis tähte matkustajan suajauksest

konepellin etureunan suunnittelu onnistunu”

Minä puolestani ratkaisin mielessäni metaforan hyvinmuodostuneesta automekaanikosta.

Syytän tästä(kin) Järvenpäätä.

Read Full Post »

Charleston

A little dance, anyone?

Haluaisin niiiiiin oppia tanssimaan charlestonia… Ihanassa aidossa 20-luvun paljetticharlestonmekossa… Charlestonia pitää mielestäni tanssia hämyisessä klubissa, aamuun asti, samppanjakuplien ja orkesterin kantamana…

Ehkäpä tänä vuonna teen tälle pikku haaveelleni jotakin ja ilmottaudun tanssikurssille…

Read Full Post »

Toissapäivänä missasin yhden elëmäni tilaisuuksista. Mahdollisuuden tavata Leah Chishugin, joka on kokenut Ruandan verilöylyn, selvinnyt hengissä ja kirjoittanut kirjan kokemuksistaan.

Leah oli Helsingissä pari päivää, mutta hänen aikatauluaan ei kuulemani mukaan pahemmin hehkutettu koska hänen henkeään on uhattu.

Olin lukenut hänen kirjansa “Pitkä matka paratiisiin” yhdeltä istumalta. En kertakaikkiaan pystynyt laskemaan sitä käsistäni ennen kuin viimeisinkin sivu oli käännetty.

Bébé Leahin matka Mama Leahiksi, Ruandasta Etelä-Afrikkaan, on kaikessa hirveydessään inhimillisyyden tuolla puolen. Ja samalla kirja on kuitenkin viesti toivosta, rakkaudesta, elämän tarkoituksesta. Jopa anteeksiannosta. 17-vuotias Leah kuljettaa oman vauvansa ja kolme kuolleiden äitien pikkulasta turvaan painajaisen keskeltä ja selviää jotenkuten hengissä, järjissäänkin. Pakoaan hän ei kuitenkaan lopeta vaan jatkaa kunnes Afrikan mantereen rajat tulevat vastaan. Ja sen jälkeenkin.

Olisin halunnut pyytää tätä uskomattoman vaikuttavaa naista omistamaan kirjan pienille pojilleni – tämä on kirja joka heidänkin pitäisi lukea, sitten joskus.

Olin itse Tansanian Arushassa töissä pari vuotta verilöylyn jälkeen. Arusha on lähellä Ruandan rajaa ja kansanmurhaan syyllistyneitä hutuja oli paennut kaupunkiin. Heitä pelättiin. Jousipyssyllä varustettu masaimies vartioi hotellihuoneeni ulkopuolella öisin. Hotellin johtaja kertoi että hänen jousensa oli sivelty tappavalla myrkyllä ja hänen tehtävänsä oli suojella hotellissa vierailevia eurooppalaisia, sillä saattoi olettaa että meiltä löytyisi ulkomaan valuuttaa ja se teki meistä houkuttelevan saaliin kansanmurhasta syytetyille.

Muistan aina kuinka pidimme kovaa meteliä tullessamme illalla “kotiin” päivälliseltä, ettei virkaintoinen vartija vahingossa ampuisi meitä…

Arushassa myös järjestettiin myöhemmin oikeudenkäynnit, joissa kansanmurhaan syyllistyneitä pyrittiin saamaan vastuuseen teoistaan. Käsittääkseni prosessi oli kuitenkin toivottoman hidas, tehoton ja jopa korruptoitunut. Ilmeisesti jonkinlaiset totuuskomissiotyyppiset kylätribunaalit ovat toimineet paremmin. Niissä uhrin omaiset voivat antaa anteeksi rikoksensa tunnustavalle murhaajalle.

Kirjan luettuani voin vain ihmetellä miten he siihen kykenevät. Mutta pitkän matkansa kuljettuaan Leahkin kertoo kuinka hän lopulta katsoo sisarustensa murhaajaa silmiin – ja tuntee vain sääliä.

Tämä on kirja jota on vaikeaa, jopa tuskaista lukea. 

Väkevyydessään, todistusvoimassaan,  autenttisuudessaan se on samanaikaisesti yksi niistä kirjoista joka meidän  kaikkien pitäisi lukea.

Read Full Post »

Peippo vei!

Hurmaava Heli Laaksonen oli eilen Helsingissä tarinoimassa uudesta runokirjastaan Peippo vei. Mielestäni kirja avautuu aina ihan uudella tasolla jos on kuullut kirjailijan kertovan sen syntyprosessista, luomisen riemusta/tuskasta tai vaikkapa kuullut runoja kirjailijan itse lukemana. Näin nytkin.

Kun nyt luen Peippo vei:tä näen sieluni silmillä Helin työstämässä runojaan omalle pihalleen pystyttämässään keltaisessa teltassa (siellä oli rauhallista, ei piipittänyt puhelin, sähköposti tai muukaan – peipponen vain). Oli kuulemma helppo päästä tunnelmaan kun itsekin oli kuin tipu keltaisessa munassa:-).

Helin ystävä oli tehnyt hänelle suloisen peippokaulakorun ihan tätä kirjakiertuetta varten.

Huomaattehan myös hienon tukisukka/kenkäyhdistelmän jolla runoilija valmistaa jalkojaan tulevaan kiertueeseen:-).

Tässä Heli kertoilee kuinka hänen kustannustoimittajansa (joka on kuin mummo hänelle) oli pöyristynyt kun yksi ruonoista oli niin kovin eroottissävyinen. Kirjailija itse ei ollut huomannut minkäänlaista alavirettä kyseistä runoa kirjoittaessaan ja oli peräti hämmästynyt kommentista. Hmm… katsotaan bongaanko itse tuon runon muiden joukosta…

Kirjankin näen nyt ihan eri silmin.

Ulkoapäin katsottuna  se on iloisen keväisen kirkkaan vihreä. Mutta kun siihen tutustuu paremmin on sisäsivuilla surullisempia harmaan ja ruskean sävyjä, ja kannen rei’ästä kurkistava suloinen elukkakin kärsii unettomuudesta. Heli kertoi tämän puhutelleen häntä niin että hän oli mykistynyt täysin saadessaan graafikon tarkkanäköisen luonnoksen eteensä ensi kertaa.

Niin, ja tuo reikä tuossa kannessa… Ei ollut kustantamon idea kustannustehokkuudessaan… Mutta on varmaankin maailman ainoa runokirja jossa on reikä kannessa. Se kuvastaa vaikkapa elämän mukanaan tuomia haavoja ja arpia – Helistä olisi kaunista symboliikkaa muistuttaa että näitä haavoja voimme myös paikata ja parantaa. Niinpä poisleikattuja reikiä (joissa on kävyn kuva:-) otettiin pieni laatikollinen talteen.

Minäkin sain oman käpyni! Ja näin tuli taas yksi haava paikatuksi:-).

Read Full Post »

CinCin

Tänään maailma murjoi erästä pikkuista krunikkalaista ullakkokotia oikein urakalla.

Oli siis maailman paras päivä vahingossa törmätä uuteen lempiblogiini. Suosittelen enemmän kuin lämpimästi Eevan suloista kaikkimitarakastin.blogspot.com –sivustoa.

Tämä ihana kiinnostava nainen katsoo maailmaa sellaisesta vinkkelistä että et voi kuin nauraa, inspiroitua maailman ihmeistä joita et ennen huomannutkaan, tai kuten minä, toivoa että osaisit joskus kirjoittaa kuten Eeva. Ja katsoa maailman menoa sillä tavalla vekkulisti, ei aina niin kuolemanvakavasti kuin eräät:-).

Oli ihanaa upota Eevan maailmaan päivänä jolloin omani ei todellakaan houkutellut.

Kehtaa, Eeva! Elä ja kehtaa, ja älä koskaan lopeta blogin pitämistä!

Kiitos että toit kuplia juuri tähän maanantaihini:-).

Read Full Post »

Emma-gaala 2011

Viime yönä heräsin kaksi kertaa painajaiseen, huutaen. Toisella kerralla onnistuin jopa tippumaan sängystä samalla. En ole moisessa onnistunut aikuisena aikaisemmin.

Onneksi olemme ystäväni kanssa huomisiltana menossa Emma-gaalaan. Olemme molemmat todellakin ansainneet breikin.

Kävimme gaalassa ja jatkoilla viime vuonnakin ja ilta oli kerrassaan hieno. Peacock-teatterissa esiintyi Chisu sielua hyväilevän kauniisti, PMMP räjäytti sekä lavan että potin, Lauri Tähkä ja Elonkerjuu rokkasivat intensiteetillä ja energialla jota ei muilla keikoilla näe eikä koe. Baseballs-pojat olivat… no, söpöjä. 

Tänä vuonna odotan erityisesti PMMP:n esitystä, Von Hertzen Brotherseja ja Jenni Vartiaista.

Tilasin juuri ihan uskomattoman kauniin mekon iltaa varten… Ajoissa kuten aina. Onkohan Matkahuolto auki lauantaina…

Kerron teille sitten illan tähtihetkistä, jos ja kun niitä koemme:-).

Huomisen kunniaksi:

Jenni Vartiainen: Nettiin.

Toivoisinpa että olisin puvustanut ja lavastanut tämän videon… Tämän ja kaikki Chisun videot…

Read Full Post »

Eat pray love

Luin viikonloppuna Elizabeth Gilbertin kirjaa (jonka elokuvaversio pettää pahasti – uskomatonta sinänsä, sillä siinä esiinytvät suosikkini Javier Bardem ja James Franco. JA Intia, Bali & Rooma. Niin ja Madame Roberts taivaanhimmentävine hymyineen.) ja inspiroiduin miettimään minkä viisauksien mukaan haluaisin elää, ainakin tällä hetkellä.

Seuraavat tulivat mieleeni:

Elämä on täynnä suuria ihmeitä sille joka on valmis ottamaan niitä vastaan Muumipappa

…Ainoastaan sydämellä näkee hyvin. Tärkeimpiä asioita ei näe silmillä A. Saint-Exupery

I speak heart Odd Molly

Jokainen rakkaus muuttaa ihmistä. Jos olet rakkauden päättyessä sama, et ole todella rakastanut. – Rakkauden aikakirja

If you’ve got a good one, do tell me… Could use some wisdom right about now.

Read Full Post »

How very SATC

En hengaile Kämpissä ihan joka viikonloppu vaikka blogia lukemalla näin saattaisi luullakin… Mutta eilen meillä oli hyvien ystävien kesken aihetta juhlia, itseämme ja ennen kaikkea toisiamme.

Annica lähtee Intiaan. Yksin. Tehdäkseen kerrankin jotakin vain koska on aina halunnut.

Elina vietti ikimuistettavan loman Thaimaassa koko perheensä kanssa; mukana vanhemmat, sisarukset ja sisarusten lapset.

Kolmas meistä aloittaa luovan kirjoittamisen ja hoitaa ystävänsä eduskuntavaalikampanjaa.

Ja LadyBohemialla on yli 10 000 lukijaa.

Hmmmm… Milloin Sinä teit viimeksi jotakin jossa ei ole mitään järkeä, josta ei ole mitään hyötyä, vain koska

OLET AINA HALUNNUT….  

Ps. Pakko mainita; Annican ensisuunnitelma oli lähteä Ugandan sumuisille vuorille moikkaamaan gorilloja.

Maailmassa on vielä vuoria kiivettävänä, meille muillekin….

Read Full Post »

Kreikkalainen Jumalatar

Tämä aamu on niin kaunis – katselin joogasalin ikkunasta kun aurinko nousi – mikä ihana tapa tuntea heräävänsä, kokonaan! Ja nyt aurinkoinen paistaa minulle täydellä terällä lämmittäen aamukahvipöytääni…

Tänä viikonloppuna olen onnellinen. Minulla tiedossa Todella Erityisen Ihmisen Tapaaminen, sekä  jännä kuvaussessio, kuvia siitä mahdollisimman pian…

Mutta ihanan aamun kunniakasi haluan näyttää teille jotakin todella kaunista: Kreikkalainen Jumalatar -mekkoni:

Pariisilaisunelma on ohuenohutta silkkiä, hopealangalla kirjottuna. Férreristä.

AhhhhHhhhh – katsokaa tätä selkää!

En ole vielä koskaan käyttänyt tätä ihanuutta mutta näen sen sieluni silmillä…

Hiukset löysällä kiharanutturalla takana, kreikkalaiseen tyyliin tiedättekö… Sienna Millerillä oli hiukset jossakin juuri niin… Ehkä hopeinen otsapanta á la Jenni Vartiainen… Jalassa keveänkeveät hopeasandaalit…

Kesää odotellessa! Kaunista viikonloppua teille kaikille rakkaille lukijoille!

Read Full Post »

MakeUp for Fashionistas

Nyt on aika kaikkien miespuolisten bloginlukijoiden katsoa hetkeksi muualle – ehkä jostakin tulee lätkää, tai jotakin… Minulta on nimittäin pyydetty ideoita meikkiin; juhlaan, arkeen, koiran kanssa lenkille…

Here comes, rakkaat LadyBohemian lukijat. Paljastan teille aivan KAIKKI parhaat meikkivinkkini. 

Itselläni on superherkkä iho, joka reagoi ihan kaikkeen. Se on kamalaa. Jos esimerkiksi joudun jatkuvasti olemaan lähellä ihmistä joka on minulle ilkeä, ihoni allergisoituu meikeille yksi toisensa jälkeen. Oli vuosi etten voinut käyttää mitään luomiväriä. Yhdestä meikkauskerrasta seurasi kortisonikuuri. Huulipunaa tai -kiiltoa en voinut käyttää ollenkaan miltei pariin vuoteen.  Sitten vaihdoin työpaikkaaa. Ja kappas, en olekaan allerginen luomiväreille. Enkä huulipunille.

Olen allerginen ilkeille ihmisille.

Sitten vielä opiskellessa oli pari stressaavaa vuotta – olin valinnut väärän alan ja olin koulussa hyvin yksinäinen. Silloin kuljeskelin kauppiksen käytävillä au naturel; ihoni protestoi elämääni vastaan ja sai hepulin kaikesta kaunistautumisesta.

Joten, olen kokeillut kaikkea ja tiedän mistä puhun:-).

Meikkivoide on ehkä tärkein osa meikkipalettiasi. Värin on oltava juuri oikea, liian tumma pohjustus saa koko meikin näyttämään tunkkaiselta ja halvalta. Kannattaa myös valita niin ohut meikkivoide kun ihosi sallii; paksu ja peittävä pohjustus on usein karsea kirkkaassa valossa ja/tai illan edetessä. Pyydä valinnassa apua asiantuntevalta myyjältä.

Käytän tällä hetkellä Chanelin Vitalumieré -sarjan vaaleinta sävyä. Se on ihana, ehdottomasti satsauksen arvoinen. Ohut ja huomaamaton, mutta tuo kuitenkin kasvoille ihanaa valon hehkua.

MUTTA tässä eräänä päivänä unohdin meikkupussini kotiin ja lainasin pomoni Maybellinen meikkivoidetta, sellaista one color suits all -juttua. Ajattelin ettei ikinä toimi, mutta olinpa väärässä. Todellakin suosittelen. Loistava hinta-laatusuhde.

Sekoitan aina meikkivoiteeseen Lumenen Crystal Radiance Primeria, joka on todellinen taikatuote. Se tuo säteilyä minkä hyvänsä meikkivoiteen koostumukseen. 

Jos nyt paljastan ihan kaikki meikkivinkkini, niin juhlameikin alle laitan vielä ohuen kerroksen Primed&Poreless -meikinpohjustusta. Se on silkinohut kerros, joka takaa että ihosi on tasaisen karamellinsävyinen kauttaaltaan. Itse käytän Too Faced -merkkiä, jota ei myydä Suomessa, mutta hyviä pohjustusvoiteita on monilla sarjoilla

Poskipunana käytän Lancomen aurinkopuuteria, sävy 01 Escape to Brazil. Sävyistä voi hieman valita kesä/talvi-iholle sopivan vaaleusasteen (kts. kuva yllä). Joskus käytän Maybellinen roosaa poskipunaa joka on myös ihana.

Nämä vaatimattomat purtilot ovat ihon säteilyn todellinen salaisuus. Eivät ne kalliit ja hienot:-). Välissä on vielä äitini minulle 16-vuotiaana antama huulipunasivellin, jolla saa tasaisimman ja kauneimman lopputuloksen yhä vain.

Niin, ja kuvista puuttuu vielä valokynä. Käytän Lumenen versiota, mielestäni se on yhtä hyvä kuin YSL:n vastaava mutta paljon edullisempi. Itse käytän valokynää silmien alle, sitä kannattaa laittaa kaikkiin tummempiin kohtiin kasvoilla.

Luomiväreinä käytän Revlonin palettia 05 Blushed Wines, jonka sävyt ovat niin kauniit että ostin niitä saman tien toisen varastoon. Sietämätöntä, että aina kun löytää oman täydellisen värinsä niin samantien sen valmistus lopetetaan, eikö.

Sain lahjaksi postipojalta tässä eräänä päivänä FACE Stockholm -merkin silmänrajausvoiteen, mustan. Laitan sitä ohuella siveltimellä, ja se on täydellinen. Kiitos FACE Stockholm!

Huulipunana käytän yleensä L’Orealin Chocolate Nudes -sarjan sävyä Ginger&Chocolate. Huultenrajauskynänä olen jo vuosia käyttänyt Lumenen sävyä Cherry, joka näyttää sopivan kaikkien huulipunieni ja huulikiiltojeni kanssa. Tärkeää: älä koskaan rajaa huuliasi yli niiden omien rajojen. Se näkyy ja näyttää kamalalta. Aina.

Toinen tärkeä täydellisen huulipunan salaisuus on käyttää aina huulipunasutia. Lopputulos ON kauniimpi.

Yleensä käytän juhlameikissänikin vaaleita ja nudetyyppisiä sävyjä, vaaleaa roosaa huulilla, poskilla ja luomilla sekä lisäksi hiekan- ja suklaanruskeaa silmissä. Lista saattaa kuulostaa pitkältä, mutta lopputulos on hyvin luonnollinen.

Rakastan myös näyttävämpää Smoky Eyes -lookia, mutta sitä en osaa itse tehdä…

Kerran Raili Hulkkonen käski minut sulkemaan silmäni (en montaa tyyppiä tottele mutta Raili on poikkeus) ja maalasi huuleni tällä syvänpunaisella Diorin Sultan Satin -sävyllä. En ikinä olisi uskaltanut itse kokeilla sitä (ja Raili tietää sen erinomaisen hyvin) , mutta väri oli UPEA. Vieraatkin ihmiset kehuivat huuliani sinä iltana. Eli hyvinkin vaalea ihminen voi käyttää vahvaa väriä, kunhan sävy vain on oikea.

En käytä ripisväriä enkä ripisientaivuttimia nyt kun minulla on silkkiripset (suosittelen! muuta meikkiä ei arkisin tarvitse, ja näytät heti raikkaalta ja säihkysilmäiseltä!).  

Siinä se onkin; meikki juhlailtaan.

Töihin laitan yleensä kasvoilleni ohuen kerroksen Face Primeria, sipauksen poskipunaa, FACE Stockholmin eyelinerilla ohuet rajaukset aivan ripsen juureen, ja lempihuulikiiltoani Estee Lauderin High Gloss -sarjan väriä Berry. Huulet rajaan Lumenen Cherry-kynällä.

Vapaalla minulle usein riittää se että ripset ovat kauniit jo herätessä, lisään vain huulikiiltoa ja rajauksen ripsen tyveen.

Mutta oikeasti menen usein töihinkin suoraan hot joogasta, ja ainoa kaunistukseni ovat ripset joille ei tarvitse tehdä mitään, ja huulikiilto. Hot/solarjooga kyllä tuo hehkun kasvoille:-). 

Salainen ässä hihassani on vielä ehkä maailman kaunein viininpunainen kynsilakan sävy; Estee Lauderin sävy Black Berry. Siinä on väri jossa on Asennetta. Sillä varustaudun jos edessä on oikein kova paikka.

Oletteko huomanneet, jos (sormien) kynnet ovat oikein upean tumman lilat tai viininpunaiset, on koko fiilis aivan toinen kun peruskynsillä? Ja ranskalainen manikyyri antaa taas ihan eri eleganssin tunteen… Or is it just me? 

Melkein unohdin tärkeimmän! Käytän aina Chanel 5 -parfyymia. Ilman Chanelia tunnen oloni alastomaksi. Vaikka kaikki muu unohtuisi, Chanel ei.

Minut kutsutaan usein tuotteiden esittely- ja lanseeraustilaisuuksiin, joissa meikkitaiteilija tekee uudella sarjalla meikin vierailijoille. Viimeksi kävin Armanin ja Lancomen tilaisuuksissa, ja sieltä ovat myös uusimmat hankintani. Tämä on tosi kätevää; saat tilaisuuden kokeilla että harkitsemasi värisävy näyttää myös ihollasi samalta kuin purkissa. JA bonuksena saat näyttää upealta päivän:-).

Viimeisin vinkkini on: hanki kunnon välineet. Meikkisutien tulee olla luonnonharjasta, yleensä meikkien mukana tulevat sudit ovat käyttökelvottomia, niillä ei saa kaunista lopputulosta. Tarvitset ainakin hyvän poskipunasudin, siveltimen vaalealle ja tummalle luomivärille (itse käytän kolmea), siveltimen nestemäiselle eyelinerille jos sellaista käytät, huulipunasudin, ripsiharjan ja ison pehmeän sudin jolla huiskit kasvosi lopuksi, häivyttäen kaikki rajat.

Meikkisudit kannattaa pestä säännöllisesti Marseille-saippualla.

Siinä se! Kokeile, leiki, muuntele omien väriesi mukaan!

Ja kerro minulle omat vinkkisi:-).

Read Full Post »

« Newer Posts - Older Posts »