– supermalleja – muistatteko nuo kuvankauniit amatsonit 90-luvulta?
Karen Mulder (mielestäni eräs kauneimmista it-girleistä) 1992, Dolce&Gabbanan luomuksessa. Miau.
Posted in Home, Inspiration on January 3, 2011| Leave a Comment »
Posted in EverydayPoesie, Home on January 3, 2011| Leave a Comment »
Pakkaslumen raikkaus hengityksessä matkalla hot joogaan aamuseitsemältä.
Tähtien tuike taivaalla, ratikoiden pikkuhiljainen herääminen uuteen päivään.
Onnistumisen riemu kun – ilman kenenkään apua – kaivan pikku autoni esiin viikon lumi- ja jääkasan alta. Aseena lasten hiekkalapio ja italialaiset korot.
Kaunis uudenvuoden toivotus, joka minua odotti työhuoneeni lattialla:
Helsinki je t’aime.
Posted in EverydayPoesie, Home on January 3, 2011| Leave a Comment »
Ystäväni ja kampaajani Tiia pitää Twilight-vampyyri Edwardista kovasti.
Niin kovasti, että kun viimeisin Twilight-leffa tuli myyntiin, jonotti hänen 36-vuotias miehensä R-Kioskilla ennen sen avautumista kaikkien 12-14 -vuotiaiden tyttöjen kanssa saadakseen varmasti vaimolleen yhden kappaleen.
Tämä pariskunta on siis ollut naimisissa pitkään ja heillä on lapsia.
Respekt.
Posted in EverydayPoesie, Home on January 2, 2011| Leave a Comment »
Matkamme alkaessa olin niin rikkipoikki ja puhki etten muistanut enää edes puhelimeni pin-koodia. Puhelin siis jumahti koko loman ajaksi.
Sitten hukkasin kotiavaimeni. Lopuksi viime yönä palatessani kotiin yksin eksyin kaksi kertaa (lähtö- ja välilaskuasemilla jotka molemmat tunnen erittäin hyvin, noin periaatteessa). Onneksi äitini oli meillä yötä ja päästi minut yöpakkasesta sisälle kun rantauduin kotiin kolmen maissa yöllä.
Herättyämme ovikello soi vaativaan sävyyn. Päätimme ettemme halunneet pyjamissamme jutella kenenkään huoltomiehen kanssa, joten olimme hiirenhiljaa. Kunnes joku yritti avata ovea avaimella.
Rakas ystäväni Noora. Joka oli yrittänyt ensin soittaa minulle monen päivän ajan. Sitten hän oli laittanut FB:hen tiukan viestin ”Laita se puhelin päälle” ja lopulta päätynyt väistämättömään lopputulokseen: jotakin kamalaa on tapahtunut ystävälle ja on välittömästi ryhdyttävä toimeen. Avain hänellä oli, toisin kuin eräillä.
Noora siis saapui kylään mukanaan riisipuuroa siltä varalta etten olisi syönyt aamiaista. Kiinalaista ruokaa siltä varalta etten olisi syönyt lounasta. Maailman ihaninta seuraa hän toi mukanaan kaikessa tapauksessa.
Paluu arkeen muuttui siinä hetkessä ihanaksi paluuksi omaan elämään.
Posted in Home, Inspiration on December 29, 2010| Leave a Comment »
Mitä tapahtuu kun yhdistetään Chanel, Vanessa Paradis, Karl Lagerfeld ja Versailles?
Taikaa.
Paris Match: Olette tunteneet toisenne jo lähes kaksikymmentä vuotta, siitä huolimatta teitittely on välillänne ehdoton must. Miksi?
KL: Tutttavallisuus on mielestäni kammottavaa, erityisesti ihmisten kanssa joista pidän. Se on merkki välinpitämättömyydestä.
Paris Match: Kuinka näette Vanessan?
KL: Epäsiveys ällöttää minua. En välitä jos ihmiset esittelevät persettään, mutta jos he paljastavat tunteensa se shokeeraa minua. Onneksi, Vanessa, ette koskaan sorru moiseen.
Vanessa (kuvauksista Versaillesissa):
Olen vaihtanut vaatteita Marie-Antoinetten makuuhuoneessa, soittanut muutaman nuotin hänen harpullaan, tuuli on leikkinyt vaatteillani kävellessäni puutarhassa hänen jalanjäljillään, olen päässyt Rakkauden Temppeliin ja löytänyt itseni enkelin käsivarsilta♥.
~*♥*~
Posted in EverydayPoesie, Home on December 29, 2010| Leave a Comment »
Ilmeisestikin, ainakin Rakkaan Anoppini mielestä. Kultainen oli ilmoittanut minut lempikauppani kanta-asiakkaaksi (pitää olla pysyvä osoite Ranskassa, joten nyt asun virallisesti hänen luonaan:-). Hyppäsin miltei kattoon heti tulopäivänämme kun näin Vente Privé -kutsussa tämän jumalaisen kauniin takin, meille kantiksille -40%:
Sitten joulupukki (anoppini) vielä yllätti minut tällä tyylikkäällä lahjakortilla, joka kustansi Unelmatakkini:

Anoppi♥♥♥
Posted in Home on December 28, 2010| Leave a Comment »
Iloinen kampaaja/manikyristi/pedikyristi/hieroja Sylvie tekee KOTIKÄYNTEJÄ! Mitä suloista hemmottelua. Rakas anoppini halusi tarjota minulle yllätyksen; uuteen sormukseeni sointuvat kynnet:-). 
Kynteni olivat liian lyhyet ranskalaiseen manikyyriin joten uskaltauduin kokeilemaan syväâ tummanpunaista ensimmäistä kertaa; ja oi se onkin ihana. Ei yhtään liikaa kun kynteni eivät ole terävät tai liian pitkät.
Haa se on tapahtunut! Olen oikeasti päästänyt irti ja päässyt lomatunnelmaan! Nyt on aikaa keskittyä kynsien oikeaan punaiseen.
Ei huono.
Posted in BohemianCharm&VintageChic, Home on December 27, 2010| Leave a Comment »
Olen totaalisen hullaantunut ranskalaisiin antiikki- ja brocantemarkkinoihin (brocante=kaikenlaista vanhaa kamaa) – kiertelen niitä ikionnellisena metsästelemässä aarteitani aina kun järjen ääni sallii… Sitten raahaan kotiin epämääräisen kokoisia ja – painoisia kalleuksiani, jotka varsin systemaattisesti eivät mahdu standardikokoisiin matkalaukkuihin; onneksi ranskalaiset, myös lentokenttäviranomaiset, ovat yleensä sitä mieltä että säännöt on tehty rikottaviksi…
Ready, steady, GO!
Hopea kiiltoa, kristallin kimallusta.. Fayancen antiikkimarkkinoilla on aidon rento Provençelainen maalaistunnelma. Asiakkaalle tarjotaan kahvia tai lasi viiniä kun oikein innostutaan väittelemään politiikasta, säästä, tai ihan mistä vaan.
Löytynyt: helmi/timantti(briljantti?)riipus. Mutta se on miltei liian halpa ollakseen aito.. Löytynyt myös ihana 1850-luvun sormus, harvinainen ja ihana. Eikä ollenkaan liian halpa.. Onko silloin todennäköisempää että se on aito???
Luovalle kaakaotauolle pohtimaan – sormus vai helmiriipus?? Sormus? Riipus sittenkin?
Onko JÄRKEVÄA tuhlata koko matkabudjetti ensimmäisessä kaupassa johon ehtii?
Kysymys johon kannattaa suhtautua sen ansaitsemalla retorisuudella.
Ja kotiin kanssani lähtee… Kauneista kaunein sormus!
Ah onnea.
Posted in Champagne, Home on December 27, 2010| Leave a Comment »
Tänä vuonna jouluun kuului käpyjen keräämistä kirpeänraikkaassa auringonpaisteessa pikkuisten kanssa, tammien (tammenterhojen) istuttamista, takkatulen loimussa lämmittelemistä, ranskalaisen perheeni kerääntymistä yhteen setiä ja pikkuserkkuja myöten, joulupukin odotusta, ja tietysti syömistä. Ranskalaisittain; pitkään ja erinomaisen hartaasti:-).
Joulumme tunnelmaa:
Matkalaukkumme viettivät joulunpyhät Frankfurtin lentokentällä, joten en onnistunut sonnustautumaan kultapaljettimekkooni tai viininpunaiseen silkkiunelmaani (päh!) – kiitos ikityylikkään anoppini garderoobin en sentään viettänyt joulua risoissa matkafarkuissani.
Foie gras maison & pain à la noix & confiture de figues & vin sucré / Kotonatehtyä (!!!)hanhenmaksaa & pähkinäleipää & makeaa viiniä
Crevettes & mayonnaise maison avec du champagne / Jättikatkarapuja & kotonatehtyä majoneesia & samppanjaa
Cassoulet de Coquilles Saint-Jacques / Kampasimpukoita
Buche de Noël au Chocolat / Suklainen jouluhalko
Tänä vuonna ei etanoita, ei ostereita.. Huh.
Jokaisella itseään kunnioittavalla ranskalaisperheellä on suvun monisataavuotiset astiastot-täydessä iskussa-, ikiaikaiset pöytähopeat etana- ja osteriottimia myöten sekä suvun kristallilasikokoelmia vähintään neljänkymmenen hengen seurueille. Samalla huolettomuudella kun he valmistavat kaiken hanhenmaksasta ja viinistä lähtien itse, he konepesevät näitä astiastojaan yms. koneessa päivittäin. Pakko arvostaa ranskalaista käsityötaitoa ja -laatua.
HUI!
Posted in Home on December 24, 2010| Leave a Comment »
Ranskassa, hieman hädintuskin.. Eilen HelsinkiVantaalla meille valkeni että pikkuisen poikaseni passi on vanhentunut.. Piti harhauttaa sekä saksalais- että suomalaisviranomaisia sillä oli välilasku Frankfurtissa. Koneet myöhässä ja sitä tavallista mutta pahin skenaario eli joulu Frankun lentokentällä ei lopulta kuitenkaan realisoitunut:-).
Ihanaa joulun rauhaa teille kaikille; ystäville, rakkaille,LladyBohemian lukijoille, tuleville tuttavuuksille!