Posted in EverydayPoesie, Home on July 6, 2011| Leave a Comment »
… pedikyyri myös. Samalla hoituu hiustenleikkuu koko porukalta (paitsi minulta joka olen Volymen Tiialle totaalisen uskollinen).
Kesätraditio johon olen aivan erityisen kiintynyt♥♥♥.
Seuraavaksi kampaajamanikyristipedikyristi Sylvie harkitsee vielä opiskelevansa urheiluhierojaksi.
Aika täydellistä.
Posted in Home on July 5, 2011| Leave a Comment »
Niille jotka odottavat tätä äärimmäisen tärkeää tietoa, kerron samantien että roistonmetsästykseni meni mynkään. En saanut Nizzan antiikkimarkkinoilta kiinni rakkaita kenkiäni varastanutta roistoa. Lohdutukseksi löysin sentään tämän 1900-luvun alun riipuksen:
Ajattelin käyttää sitä mustan satiininauhan kanssa…
Muista löydöistä ja elämästä lisää, auringonlaskun jälkeen. Lasten riehaaminen uima-altaalla on niin kutsuvaa että on pakko pulahtaa mukaan ♥.
Posted in Home on July 5, 2011| Leave a Comment »
Mika Myllylä.
Tänään tuntuu niin pahalta. Kurkkasin uutisia ja heti kun näin nimen ja mustan värin, tiesin.
Toivottavasti hän on nyt saanut rauhan. Toivottavasti me kaikki muistamme ajatella häntä, kun meille seuraavan kerran tulee tilaisuus heittää se ensimmäinen kivi.
Ei tällä kertaa muuta.
Posted in Champagne, Home on July 5, 2011| Leave a Comment »
Posted in EverydayPoesie, Home on July 4, 2011| 3 Comments »
Ranskalainen sisustustyyli- tai ehkä pikemminkin filosofia – on ihana. Ihan kaikki pyritään tekemään kauniisti; mitään ei hutaista sinnepäin. Saippuoista pyykkipusseihin.
~
~
~
Kiertelin läheisiä sisustuskauppoja, päälläni ihanankevyt intialainen silkkimekko (kiitos Hanski) ja rakas nilkkaketjuni (kiitos Hanski).
~
Huomenna lisää Nizzan antiikkimarkkinoista, Villa Rotchildista ja muuten vain elämästä… Nyt pikapikaa nukkumaan – olen totaalisen poikki.
Auringon kultaa teille kaikille rakkaat lukijat toivottaa LadyBohemia!
~* ♥*~
Posted in EverydayPoesie, Home on July 4, 2011| Leave a Comment »
Tänään keräännyimme terassille nauttimaan ilta-auringon viimeisistä säteistä, kylmäsä provençelaisroséesta ja Mamien itsetekemästä mansikkasorbeteista.
Yummmmm…
~
Mamien sorbetti on maailman parasta. Ja hän on antanut minulle suvun reseptin!!! Uskallan jopa väittää että suomalaisista mansikoista tehtynä se on vieläkin parampaa…
~
Tänään oli ihana päivä, kylässä rakkaita ystäviä kymmenen vuoden takaa. Uskomatonta miten joidenkin ihmisten kanssa voi jatkaa siitä mihin viimeksi jäätiin, ikäänkuin välissä ei olisi vuosien taukoa; lapsia, eroja, työhulluutta ja työttömyyttä, monia tuskia ja suurta onnea…
Olivat muuten koko sakki vapaaehtoisia kuvaamaan minua mutta yksikään ei suostunut spontaanien kuvaussessioideni uhriksi. Vain sorbetti ja rosée eivät pääseet minulta karkuun.
Nyt nukkumaan. Huomisaamuna aion mennän käymään Nizzan brocante/antiikkimarkkinoilla katsomassa olisivatko kenkäni ilmestyneet sinne myyntiin. Mahdollisuus on tietysti pienenpieni mutta aion yrittää silti. Ja jos löydän mokoman roiston niin lupaan että silloin TULEE TUPENRAPINAT.
Posted in BohemianCharm&VintageChic, Home on July 3, 2011| 4 Comments »
Näitä kenkiä jopa kukat kumartavat…
~
Kenkäni saivat neitsytmatkalleen arvoisensa ympäristön: St. Paul de Vencen, ikivanhan uskomattoman tunnelmallisen pikkukylän, joka on tulvillaan taidegallerioita, kahviloita, ihania pikkukauppoja ja ravintoloita.
Kävelimme ylösalas kapeita mukulakivikatuja, satuimme erään taidenäyttelyn avajaisiin, poikkesimme antiikkikaupoissa ja gallerioissa – mikä täydellinen päivä…
Kunnes. Lepuutin hetkisen jalkojani – vaikka YSL:t ovatkin korkkareiksi supermukavat, eivät ne ihan suorastaan tohvelit ole.
JA. JOKU. VARASTI. KENKÄNI.
Hetki jolloin kaikki oli vielä hyvin...
Ihan jalkojeni vierestä! Mikä röyhkeys!!!
Onneksi jokainen rakkailla kengilläni ottamani askel on suhteellisen hyvin dokumentoitu. Katselen sitten kuvia kun ikävä yllättää.
Kuten viime yönä. Minua kiukutti niin etten saanut unta joten siirryin sitten viideltä aamulla tänne LadyBohemian maailmaan – arvasin että täältä löytäisin ymmärrystä:-).
Suku puolestaan EI tajua. Uskollisin liittolaiseni Mamiekin huokaisi, että minulla on sentään vielä terveyteni.
Sinä! Varas! Ryökäle!
Voit palauttaa kenkäni St. Paul de Vencen Office de Tourismeen. Tai poliisille. Tai kauppaan josta tein muut ostokset jotka varastit. Kaikilla on yhteystietoni.
Jos et palauta kenkiäni niin lupaa edes.
Rakastaa niitä.
~*♥*~
Posted in BohemianCharm&VintageChic, Champagne, Home, Inspiration on July 3, 2011| Leave a Comment »
No niin. Nyt se valtasi sitten minutkin. Häätunnelma. Joka saa vieraatkin (ainakin eräät) hääkirkossa itkemään ilosta. Uskosta. Toivosta. Kauniiseen aitoon rakkauteen.
Ovathan ex-Kate Middleton ja ex-Charlene Wittstock tietysti kauniita ja heidän hääpukunsa erittäin tyylikkäitä ja… kuninkaallisia. MUTTA minä tulin niin iloiseksi kun näin Kate Mossin suloiset hääkuvat! Ihana vintagehenkinen menneiden aikojen charmia tulviva boheemi hääpuku, suloisista suloisin huntu, säteilevä ja vapautunut morsian. Ei mistään turhasta pönötyksestä tietoakaan.
Tätä rakastan ihan erityisesti ♥. Siis huntua.
Morsian joka ihan kirjaimellisesti säteilee kilpaa auringon kanssa ♥
Pehmeänvalkoiset ja vanhan roosan väriset ruusut pikkuisessa kimpussa ovat puvun kanssa samaa suloisen romanttista vapaahenkistä maailmaa.
MmmmMmmmm… Suudelma joka ei ole vain sellainen pikainen suoritushipaisu.
~
Ehkä pidän – ei, vaan rakastan juuri näitä hääkuvia koska niistä hehkuu niin aito ilo. Ja rakkaus. Morsiamella(kin) näyttää olevan hauskaa. Hän näyttää itkevän ilosta. Eikä stressin purkautumisesta.
Kate Moss ei petä koskaan.
Toivottavasti hänellä oli elämänsä ihanin päivä ♥.
Posted in Home, Inspiration on July 1, 2011| Leave a Comment »
Ystäväni Béné uskoo suojelusenkeleihin ja kerää enkelifiguureita, joten tuon niitä hänelle aina tuliaisiksi.
Tässä viimeisin, tällä kerralla pussukan muodossa.
~*♥*~
Posted in EverydayPoesie, Home on July 1, 2011| Leave a Comment »
Pikkuisen poikani pettymyksensietokyky ei ole, sanottaisiinko, hänen vahvuuksistaan se kaikkein suurin.
Pari päivää sitten pieni paiskasi lelunsa suutuspäissään lattialle. Mokoma kehtasi mennä rikki. Voi sitä surun syvyyttä, voi epätoivon alhoa. Silmät kyyneleitä tulvien hän vaikersi “Miksi AINA minulle käy näin! Minun elämä on ihan tyhmää, koko elämä! Pilalla! EN ALA enää! Mitään!”
Hoidin tilanteen turhia dramatisoimatta, filosofisella otteella. Teippasin lelun kuntoon. Ehdotin että elämä erittäin todennäköisesti jatkuu, sittenkin, vaikka aina siihen ei pieni ihminen uskoisikaan. Halasin pikkumiestä kunnes hän vastahakoisesti leppyi maailmalle.
Tämä tapahtui ennen lounasta.
Lounaan loppupuolella Papi Jean totesi että kauppoihin ei sitten kannata tänään mennä. Alet olivat alkaneet ja hän oli uutisista nähnyt hillittömät jonot pariisilaisten vaatekauppojen ulkopuolella.
Sekunnissa päiväni oli pilalla. KERRANKIN olen Ranskassa isojen alejen aikaan ja mitä onkaan agendalla! Uima-altaalla kökkimistä. Suutuin koko maailmalle, joka ei ollut minua informoinut tästä merkkipäivästä. Hetkisen pidin mykkäkoulua. Yhdistettynä nälkälakkoon.
Kukaan ei huomannut.
Pöytäseurue, ranskalaisia kun ovat, jatkoi häiriintymättä syväluotaavaa debattiaan oman puutarhan mansikoiden versus lähitilan luomumansikoiden ominaisuuksista – tuoksu, kiinteys, koko, sokerisuuden ja kirpeyden ideaali sekoitus käytiin ihailtavalla perusteellisuudella läpi.
Lopetin mykkäkoulun ja siirryin kiukutteluun. Joka oli välittömästi palkitsevampaa. Kehoitin hilpeitä ruokailijoita laskemaan kuinka paljon olisin säästänyt jos olisin tehnyt kaikki ostokseni 70% alennuksella. Siis jos eräät seuraisivat aikaansa hieman tarkemmin ja infoaisivat meitä ulkomaalaisiakin maailman tapahtumista.
Kukaan ei ryhtynyt pikaisiin laskutoimituksiin. Ehdottivat että menisin joku toinen päivä. Amatöörit. Onhan siihen syynsä että pariisilaisbutiikkien ulkopuolella on ne jonot! Parhaat viedään päältä!
“Quel scandale!” huokaisi Mamie, muttei mielestäni kuulostanut täysin vilpittömältä. Miehet jatkoivat mansikoista tomaatteihin. Voi kyllä, niitäkin on puutarha vääränään samoin kuin se perhanan biotila. Kuinka kauan ihminen voi väitellä tomaatin ominaisuuksista?
Otan joskus aikaa ja kerron teille. Vastaus on ulottuvillani.
Lounaan jälkeen soitin lempikauppaani ja tarkastin vielä alenalkamispäivän – Papi Jeanilta menevät toisinaan vuodet, ihmiset ja asiat iloisesti sekaisin. Ja ah riemua! Alet olivat tosian alkaneet Pariisissa, mutta Rivieralla EIVÄT VIELÄ!
Aurinkoinen alkoi taas paistaa maailmassani.
Ilosta hyräillen ja tanssahdellen ilmoitin luopioperheelleni ilouutisen. Muut eivät korvaansa lotkauttaneet – keskittyivät kahveihinsa edellämainitulla omistautuneisuudella. Mutta pikkuinen poikaseni tuli istumaan viereeni, halasi minua ja selvitti lapsen viattomuudella ja vilpittömyydellä, kuinka joskus tuntuu että maailma kaatuu päälle mutta silti elämä jatkuu. Vaikkei hetkeen yhtään siltä tuntuisikaan.
Touché.
Viehättävä neitokainen opetti pikkuiselle valssia
ladybohemia.com 