Virginia Woolf kirjoitti, että jokaisella naisella on oltava oma huone.

Seurailen omaa tahtiani tätä feminismin airuetta.

Minulla on ikioma ihana sohvannurkka.

Oma suloinen toimiva(!!!!!!!!!!!!) läppäri.

Nettiyhteys.

Edessäni ikkuna josta syysaurinko lämmittää Helsingin kattoja ja saa puiden lehdet hehkumaaan punaisina, keltaisina, oransseina (kyllä, keskustakin on täynnä ruskaa:-).

Muuta ei tarvita.

Minulla on jotakin kaunista, ja ihan omaani.

LadyBohemia.

~*♥*~

Read Full Post »

Katsoin juuri leffan Valkoinen Masai ja kylläpä se herätti muistoja…

Ei, minä en Tansanian projektimatkallani rakastunut Masaisoturiin vaikka erään kanssa vietinkin kaksi päivää safarilla Ngorongoron kraaterissa. Ja täytyy kyllä sanoa, että Shedric – Masaioppaamme – oli miltei yhtä vaikuttava hahmo kun leffan Masai.

Minä, esimieheni ja Shedric kiersimme luonnonpuistossa pick-up -tyyppisellä, katottomalla autolla muutaman päivän ajan. Tunnelma ja läheisyys luontoon oli välittömämpi, mutta samalla auto ei tarjonnut suurtakaan turvaa jos joku eläin sattuisi hyökkäämään.

Näimme kaukaa leijonalauman joka oli saanut saaliin kiinni ja lopetteli ateriaansa. Hiljaa ajoimme lähemmäs. Shedric käski meidän olla aivan puhumatta ja tekemättä äkkinäisiä liikkeitä.

Hiljaisella äänellä oppaamme kertoi että leijonat vaikuttivat niin kylläisiltä että ne eivät todennäköisesti olisi vaarallisia. Saalis oli ollut niin iso että koko lauma oli saanut mahansa täyteen ja ne jättivät jotakin hyeenoillekin. Oli keskipäivä ja aurinko porotti suoraan yläpuoleltamme, puita ja varjoa ei ollut näköpiirissäkään.

Pysäytimme auton ja leijonat toimivat kuten Masaiopppaamme oli ennustanutkin. Hitaasti ne löntystivät luoksemme ja kävivät auton varjoon, sen alle, köllöttelemään. Siinä me seisoimme ihan hiljaa auton takaosassa, metrin päässä villeistä leijonista, ilman mitään välissämme. Paitsi Masaioppaamme mielipide että ne eivät heti aterian jälkeen ihan pienestä vaivautuisi hyökkäämään.

Toivoin vain ettei kamerani salama vahingossa sattuisi välähtämään niitä ärsyttävästi.

Muistan kuinka niiden pinkeiksi syödyt mahat nousivat ja laskivat kuumuudesta puuskuttavan hengityksen tahdissa. Vanhojen yksilöiden turkit näyttivät arpisilta ja kuluneilta, koinsyömiltä. Jos olisin ojentanut käteni olisin voinut silittää niitä. Aika pysähtyi.

Shedric piti ladattua haulikkoa etupenkillä vieressään. Hän oli tiukka ja tarkka. Autosta ei saanut astua ulos jalallakaan koko kraaterissa olomme aikana. Edellisellä viikolla Ngorongorossa elefanttilauma oli tallannut japanilaisturistin kuoliaaksi.

Jokin oppaassamme vakuutti meidät siitä että hänen kanssaan olimme turvassa. Hän näki, miltei vaistosi, paljaalla silmällä eläimet niin kaukaa että me emme nähneet niitä kiikareillakaan. Joitakin eläimiä – vesipuhveleita, yhtä virtahepolaumaa – hän kieltäytyi menemästä kiikarinkantamaa lähemmäksi. Hän tunsi jokaisen lauman tilanteen, tiesi missä oli juuri saatu poikasia ja mitkä eläimet olivat syystä tai toisesta hermona.

Koska hän ei pelännyt leijonalaumaa emme mekään pelänneet.

… Pahemmin.

Read Full Post »

Rakkaat ystävät, olosuhteiden pakosta pidän pienen tauon kirjoituksissani sillä kaikki tekniset apparaattini ovat sanoneet yhteistyön irti. Yksi läppäri vielä toisinaan suostuu ottamaan nettiyhteyden mutta yleensä myös katkaisee sen ja kaiken muun toiminnan alle viidessä minuutissa ex-tempore -tyyliin, ennen kuin olen ehtinyt tallentaa mitä sitten olinkaan tekemässä.

Sisuunnuin niin että tyhjensin säästöpossuni ja kävin ostamassa uuden kiiltävänkauniin kannettavan. Mutta se pitää nyt jotenkin asentaa, nettiyhteys, ohjelmat ja mitälie muuta. No minähän asensin minkä osasin ja aika paljon sen ylikin. Mutta.

Ei se pentele sittenkään toimi. Herjaa yhtä, sitten toista. Mutta ei toimi.

Pahinta kaikesta, tehdessäni yön ajan tuttavuutta (tapellesssani) uuden läppärini kanssa onnistuin kadottamaan ihanaisen vintagekorvikseni. Eli täällä käännän asuntoa ylösalaisin, apinanraivolla. GggrrrrrrrRrrrrr…

Joten kärsivällisyyttä (toivotan erityisesti itselleni)… Kylään ja apuun on rientämässä itseäni pätevämpiä ystäviä… Jotka pistävät asiani järjestykseen pikapikaa.

Siihen saakka, buona notte; kauniita unia teille kaikille ja kuullaan toisistamme pian!

Ps. Tämä koskee kaikkia FB-kavereitani myös… Älkää suuttuko… Olen oikeasti yrittänyt pitää yhteyttä mutta viestini katoavat aina ennen kuin  mitään ennätän lähettää. Chatitkin katkeavat niin että tuntuu kuin löisi ystävälle luuria korvaan.

Ei auta muu kuin turvautua vanhoihin kunnon keinoihin. Ottaa puhelin käteen. Alkaa tavata ihmisiä.

Ehkäpä läppärini yrittää viestittää minulle jotakin… Ajastamme, yhteisöllisyydestä, ja niin edelleen…

Tai sitten sillä on vaan vaikea luonne.

Read Full Post »

ja tänä yönä soi taas Maija Vilkkumaa..

Read Full Post »

No niin. Satuin löytämään sanonnan joka kuvaa tätä päivääni aivan tasan tarkalleen. Viisaan Heli Laaksosen suusta tottakai.

 “Olen lentän nii mont kertta akkuna päi, et sen kerran ko see onki auk, kuulu kolaus vanhast muistist”.

– Heli Laaksonen –

~*♥*~

Read Full Post »

Tänä viikonloppuna olin jotenkin herkällä tuulella ja yllätin itseni liiankin syvistä mietteistä kerta toisensa jälkeen.

Ehdotin siis lapsille leipomista. On mahdotonta olla surumielinen kun ympärillä on niin täydellä sydämellä touhottavia pikkuisia posket onnesta ja innosta punaisina. Ei varmaan ole mitään suloisempaa kuin pienet leipurit… Tai sottaisempaa… Vieläkin löytyy kanelia, kaardemummaa, voisia sormenjälkiä ja jauhoja mitä ihmeellisimmistä paikoista…

Elämäni miehet tietävät sangen tarkkaan mitä tahtovat. Esikoiseni kelpuuttaa vain korvapuusteja. Pikkuinen voisilmäpullia. Isäni ei suostunut maistamaan muuta kuin rusinapullaa. Yhdelle pitää olla kaardemummaa niin kuin mummon pullissa, toiselle EHDOTTOMASTI ei. Leivomme siis aina lasten kanssa kaikille mittatilauspullat:-).

Kesken yleisen touhuamisen tajusin yht’äkkiä että rusinapullia ei syökään enää kukaan.

Ensimmäisen kerran yli kolmeenkymmeneen vuoteen.

Hengitä, kehoitin itseäni. Hengitä. Älä ajattele. Mitään.

~*♥*~

Read Full Post »

Löysin hurmaavan, lahjakkaan ja uskomattoman vaatimattoman modistin, tai sanoisin mieluummin hattutaiteilijan; HopeHatin Helena Toivon.

Olen aina niin iloinen kun löydän ihmisen joka uskaltaa toteuttaa itseään ja unelmiaan – Helena on sellainen kaikkein aidoimmillaan. Rakkaudesta hattuihin ja käsityötaiteeseen hän on pitänyt pikkuista boutiquetaan pystyssä miltei parikymmentä vuotta, vaikka upeiden, erikoisten uniikkiunelmien myyminen ei välttämättä Suomessa ole se kaikkein helpoin tie valittavaksi.

Leikittelin ja herskyttelin hänen luomuksillaan onnellisena kuin lapsi karkkikaupassa.

Tälle sulkien, sametin ja punaisen verkon ilotulitukselle annoin mielessäni nimen Moulin Rouge:-).

Black Swan -vaikutteinen hiuskoru mustista sulista, kirkkaista kivistä ja mustista kivihiilihelmistä.

Helena on luonut HopeHatiin aivan oman näköisensä miljöön…

Moniin hattuihin ihastuin mutta tähän turbaanityyliseen, kameella koristeltuun ihanuuteen suorastaan rakastuin…

Helenan mielestä hattu ja minä kuuluimme yhteen, joten hän lahjoitti sen mukaani. Wow!

Lämmin kiitos Helena kultainen.

Tämä ihana hattu todistaa, että talvihattu VOI olla puhdasta villaa ja käsintehty, pitää korvasi lämpiminä säällä kuin säällä sekä olla upean tyylikäs ja persoonallinen.

Vapiskaa kaikki rumat pipot!

Tämän ihanan kameen tilalle voin halutessani myös vaihtaa jonkin muun korun…Minulla on esimerkiksi yksi todella kaunis ranskalainen antiikkinen helmikoristeltu hopeinen koru joka sopisi tähän täydellisesti… Sekä yksi kokonaan mustista kivihiilihelmistä tehty…

Kauppakassiksi löysin tämän Breakfast at Tiffany’s -kassin. Arkisiin asioihin tekee hyvää saada mukaan hieman tähtisadetta ja muisto tästä leffasta nostaa minun jalkojani välittömästi hieman irti maasta:-)

Breakfast at Tiffany's -kauppakassi

huomaatteko, varpaillani on jo yritystä..

~*♥*~

Read Full Post »

Pariisi sateessa, viikonloppu Roomassa:

NÄIN aion oppia lausumaan ranskaa… un jour… Eräänä kauniina päivänä…

Ei ihme että Johnny Deppkin oli sulaa vahaa kun Vanessa hänen korvaansa näin kuiskaili…

Oli ranskalaisista chansoneista mitä mieltä hyvänsä (tänään minulle osui ja upposi; lapset nukkuvat, lasi punaviiniä, kynttilät sytytettyinä, lämmin viltti ja hyvä kirja odottavat…) on ranska kyllä maailman sensuellein kieli, mielestäni. Ajatelkaa tätä laulua vaikkapa saksaksi… japaniksi… teksasiksi…

Ranskalainen tanssinopettajani demonstroi tämän erinomaisen tehokkaasti. Hän antoi ohjeensa (karjahteli) ihan huvikseen välillä saksaksi. Ja väitän että hän oli oikeassa sanoessaan että se näkyi (kärsi) liikekielemme sulokkuudessa:-).

Read Full Post »

Otsikko viittaa tietenkin erään kansanedustajamme ja eduskunnan hallintovaliokunnan puheenjohtajan kommenttiin Norjan tragedian jälkimainingeissa: “Monikulttuurisuus on hanurista.”

Sami Sillanpää kirjoitti Hesarissa pari päivää sitten näkökulman joka ilmaisi omia ajatuksiani monikulttuurisuudesta ja siitä itsestään, rasismista, niin paljon paremmin kuin itse osaisin ne muotoilla.

Lukekaa tämä ystävät.

Peruspelkurit

– Sami Sillanpää (HS 17.9.2011)

Äänestäjien valitsema lainsäätäjä Jussi Halla-aho (ps) ilmaisi tällä viikolla ihailunsa fasismiin. Halla-Ahon ratkaisu sekä mielipiteenvapauden että finanssikriisin ongelmiin on panssarivaunu.

Joukko suomalaisia hurraa.

Mitä pelkureita.

Panssarivaunu on raukan ase. Itse kömmitään turvaan ja sitten ammutaan suojattomia.

Mielipidekeskustelussa sen vastine on nimetön nettikirjoittelu. Se on Halla-ahon kannattajien suosikkipuuhaa. He solvaavat pimeästä, eivätkä uskalla kertoa edes nimeään.

Nämä samat pelkurit eivät uskalla kohdata ulkomaalaista muuten kuin pesäpallomaila kädessä. He kavahtavat vieraita kieliä. Heidän itsetuntonsa on niin alamaissa, että he pelkäävät jonkun kouluttamattoman ja kielitaidottoman pakolaisen vievän heiltä puolisot ja työt.

He pelkäävät, että maailma on liian kova paikka Suomelle. He vaativat, että nyt on isänmaan sulkeuduttava, eristäydyttävä – laitettava pää pensaaseen.

Puput tekevät niin.

Halla-ahon ja hänen seurakuntansa suurin erehdys on luulla, että ihmisvihalla on jotain tekemistä isänmaallisuuden kanssa.

Ei ole.

Rohkeudella on.

Suomi tarvitsee naisia ja miehiä, jotka uskaltavat kohdata toisia ihmisiä. Jotka eivät pelkää vastustaa vihaa sanoilla. Joiden itseluottamus riittää selittämään uhkailijoille, miksi mielipide-eroihin oikea ratkaisu ei ole väkivalta.

Perusasioita.

Mutta Suomessa perusinhimillinen tolkku on monilta kateissa.

Rohkeutta tarvitaan pysäyttämään perus-Suomessa leviävät kolme kuolemantautia: tosiasioiden kiistäminen, nostalgia ja ylimielisyys.

Tosiasia on, että Suomi ei ole maailmassa yksin, eikä tule olemaan, vaikka kuinka piiloutuisi. Ei voi hoitaa vain omia asioitaan. On uskallettava olla avoin ja kansainvälinen, jotta voi kilpailla muiden kanssa. Jos pelkää pelata, häviää.

Myös nostalgia on häviäjien sairaus. Se perustuu uskoon, että parhaat ajat ovat menneessä. Ennen ei ollut paremmin. Mitään puhdasta ja ehjää vain suomalaisten Suomea ei ole koskaan ollut. Eikä suomalaisuus ole muuttumatonta. Jos olisi, olisimme edelleen ruotsalaisia. Entisen muuttumista kutsutaan elämäksi. Vastakohta on muuttumaton eli kuolema. Siksi Suomen kuuluu muuttua.

Ylimielisyys vaivaa, kun luulee pitävänsä hallussa mestarillista totuutta, jota muut kieltäytyvät näkemästä. Ne muut vaikuttavat olevan salaliitossa itseä vastaan. Ne vääristelevät ja puhuvat pahaa. Ylimielisyyden sukulainen on itsesääli. Molemmat ovat munapäiden oireita.

Suomen pelkureilla on jo vakiintunut tapa reagoida tämäntapaisiin kirjoituksiin. Sen ovat monet poliitikot, toimittajat ja muut julkiset kommentoijat kokeneet.

Tapa on masinoida rasistien foorumi hyökkäykseen: nettikommentteihin, sähköposteihin ja soittoihin, joissa uhkaillaan, että pimeällä jokin saattaa osua polvilumpioon.

Rohkeiden ei tarvitse pelotella.

Read Full Post »

Nöyrä kiitos taiteeseen erikoistuneelle Muotisalonki-blogille, joka suuresti ilahdutti minua tällä Gorgeous Blogger -huomionosoituksella.

“The Gorgeous Blogger -palkinto on suunnattu upeille bloggaajille. Jokainen vastaa viiteen blogiinsa liittyvään kysymykseen ja jakaa tämän palkinnon niille, jotka mielestään sen ansaitsevat.”

~*♥*~

Read Full Post »