My youngest son invited a Very Important Friend over this Sunday.

The young men bonded by wathching their favorite video, Tangled (Kaksin karkuteillä). But as much as they love the movie, they both found the WitchyWoman awfully scary.

Being real Men, this is not something to be admitted, though.

“I’m not afraid of anyone in this movie!” declared our guest.

“Me neither! Or anything in the world.” toppled my son.

I brought a big warm duvet to the young gentlemen so they could discreetly hide under it and save their respective faces, during frightening scenes…

Real Everyday Poesie.

♥♥♥

Read Full Post »

Yesterday my sons and I had the honor of attending the birthday festivities of a real princess from Tunisia.

Soooooo sweet, kind, hospitable, welcoming, warm…. and interesting was the party that we again learned so much. 

I even found a new friend with whom I rediscovered the feeling of not needing a single word of shared language for fluent communication. A feeling so familiar to me from my childhood (and so totally alien to the adult world…) with my best friend Timbo from Zambia. Yesterday was like having the rays of the Zambian sun warming me once again.

More on that party and other encounters of the week later, now must organize one myself… Considereing the state of our little household, I’m tempted to get philosophical, instead of getting on with the cleaning… There’s creativity in chaos, right.. 

PS. In attendance at Tasnim’s bash was also the prettiest Barbie ever seen, FairyBarbie with MagicAngelWings:

Read Full Post »

I’m not a huge fan of alternative treatments, but I’ll try most (well, some, actually) things once.

Some methods, such as yoga or reiki, have really provided me with a higher level of energy, tranquility and a sense of peace. At least for a moment. While some other stuff I’ve tested have failed miserably…

a meditative state of mind

My sweet friend Noora often gives me reiki treatment. It’s quite a magical thing actually. Mystical even. Noora says that every person has a kind of a… taste to them. Something she can feel during reiki. Something unique for each person.

For me, she says, it’s a deep warmth. For someone else, it could be sweetness, etc.

I have absolutely no clue of what Noora does during reiki, but she sure does it well. Each reiki session relaxes me very, very deeply (and practically nothing relaxes me). The feeling also stays within me for the longest time.

Once, more than a decade ago, a friend recommended that I should try hypnosis to help me with an issue I was dealing with at the time. Against my better judgement I decided to give it a try. But what an utter and complete disaster it turned out to be… 

I was in fact quite frightened of the whole idea of getting hypnotized, of giving this strange person some degree of access into my mind. And therefore, I just couldn’t relax ONE BIT during the session.

My doctor, on the other hand, was resolute that everybody could be hypnotized and he didn’t intend to fail with me.

So I lay there stiff and wide awake, while he was doing circular motions with his hand in front of my eyes, repeating something like “you’re tired relaxed feeling light…” again and again with and annoyingly fake calm voice. After an hour or so, I noticed that his hand wasn’t quite so stable anymore and his voice was growing rather irritated.  While I still stared right back at him, totally alert.

I realised that he wouldn’t stop before he could convince (at least) himself that he had been right. Everybody could be hypnotized.

I really wanted to go home. So I pretended to relax a bit and even closed my eyes for a moment.

Needless to say, my experience with hypnosis wasn’t all that helpful.

Yoga, on the other hand, I love. The intense and sweaty kind. And it actually works – on me.

My current teacher Sofia, a professional dancer, knows the human body better than any teacher I’ve ever practised with. Sofia has also studied Buddhist texts quite extensively which enables her to intertwine the body and the mind – to work and to relax them both.

After a class of yoga with Sofia, my mind is light and positive. If a negative thought arises, I can kind of feel it from a distance and block it away, without even identifying what it was.

Normally I can do nothing of this kind – but after a powerful class with Sofia, it happens naturally.

Tabula rasa.

A happy one.

~*~

Read Full Post »

Lapsukaiseni ensimmäinen hammas liikkui. Lopulta. IHAN KAIKILTA MUILTA hänen luokallaan oli jo lähtenyt hampaita.

Kun hammas lopultakin tipahti, oli ilmassa suuren urheilujuhlan tuntua.

Mutta hammas sattui lähtemään koulussa. Ja tietysti hukkui saman tien.

Kriisi oli… aikamoinen.

Lapsen opettaja oli todellinen pedagogi. Ihan tilanteen tärkeyden tasalla. Hän jopa tarjoutui kirjoittamaan hammaskeijulle todistuksen, että hammas todellakin oli pudonnut.

Lapsukaisen hepuli ei helpottanut. Ennen kuin koko luokka oli käynyt tiheällä kammalla luokkahuoneen läpi ja löytänyt hampaan.

Löytyihän se mokoma sitten lopulta.

Asiaankuuluvasti hammaskeiju nouti yöllä lapsosen hampaan tyynyn alta, jonne se oli huolellisesti kätketty, ja toi kolikon sen sijaan.

Hammas on ja pysyy äidin peilikaapin päällä, hopeakeijun aarrearkussa.

Ihanaa miten lapsen elämään kuuluu sopiva annos mysteerejä; tonttuja, keijuja, joulupukki.

Luulenpa että voisi olla hauskaa vielä toisinaan uskoa ihmeisiin…

~*♥*~

Read Full Post »

~*♥*~

Read Full Post »

Jos jossakin olen lahjakas, niin nukkumisessa.

Rakkauttani unta ja untuvapeittoani kohtaan kuvastaa hyvin laulu (Tapio Rautavaaran?) jota isäni lauloi minulle tuutulauluksi kun olin pieni:

Makeasti oravainen
makaa sammalhuoneessansa;
sinnepä ei Hallin hammas
eikä metsämiehen ansa
ehtineet milloinkaan.

Vaikka nyt muistelenkin vanhoja näin isänpäivän kunniaksi, on tuossa laulussa mielestäni aidosti tavoitettu unen sielu ja syvyys. Nukkumisen totaalinen ihanuus.

Syy minkä vuoksi minua ja sänkyäni on erinomaisen vaikea erottaa toisistamme.

Nykyisin pienet poikani sen sijaan kilpailevat siitä kuka saa minut heräämään. Tänään he yhdistivät voimansa ja ylittivät itsensä.

He toivat sänkyni viereen nallesoittorasian, jonka olin ostanut heille kun he olivat ihan pikkuisia. Sitten he kävivät vuorotellen laittamassa musiikin päälle. Välillä jompikumpi antoi samalla pienen pusun kädelleni joka kurkisti untuvapeittoni alta.

Kuka voi vastustaa näin hellää herätystä? En minä ainakaan.  

Miten osasivatkaan keksiä niin loistoidean...

Ps. Mainitsinko, että he toivat myös cappuccinon?

Tiedän että näkemykseni saattaa olla hieman subjektiivinen, mutta lapseni ovat maailman ihanimmat♥♥♥♥♥♥♥♥♥♥♥♥.

~*♥*~

Read Full Post »

Minut on ryöstetty vain kerran elämässäni, mitä itse asiassa pidän pienenä ihmeenä. Mutta vaikka minulta tuolloin vietiin viimeisinkin pennonen, matkashekit, passi ja lentoliput – ja lähimpään Suomen konsulaattiin oli yli 1000 kilometriä-, ei se ollut mitään verrattuna tuttavani Angelin ryöstöön.

Tapasimme Angelin ja hänen poikaystävänsä Meksikossa, Maya-intiaanien raunioilla keskellä Palenquen viidakkoa.  

Angelin tarina oli hurja. Hän sairasti jotakin harvinaista sairautta tai syndroomaa jonka nimeä en muista, mutta johon hän kuolisi reilussa vuorokaudessa ilman säännöllisesti otettua lääkitystä. Lääke oli myös niin harvinainen, että sitä oli saatavilla vain hyvin kehittyneistä maista. Angel päätti – poikaystävänsä, perheensä ja lääkärinsä kauhuksi – tehdä maailmanympärimatkan ja kiertää juuri sellaiset maailmankolkat joissa lääkettä ei olisi saatavilla. Hän pakkasi mukaan riittävästi lääkettä ja poikaystävänsä, ja päätti näyttää kaikille (ennen kaikkea itselleen, epäilen) että tämä sairaus ei estäisi häntä elämästä unelmiaan.

Sitten Meksikon viidakossa heidät ryöstettiin. He olivat järkevästi jakaneet rahat, passit, liput, matkashekit yms. eri paikkoihin, mutta jättäneet lääkkeet (kaikki!) hotellin tallelokeroon. Tallelokero jossa oli myös hieman rahaa ja jotakin arvokasta, oli sitten tyhjennetty. Kokonaan.

Itkettyään asiansa hotellin henkilökunnalle huonolla espanjallaan Angel totesi että sieltä ei apua heruisi. Vaikka tallelokero oli respan takana ja paikalla oli koko ajan useampia henkilöitä, ei kukaan ollut nähnyt mitään.

Kello tikitti.

He totesivat etteivät voisi suoriutua minnekkään lääkärin nimeämään reitin varrella olevaan lähimpään hoitopaikkaan vuorokaudessa. Epätoivoissaan he turvautuivat viimeiseen. Poliisiin. Meksikossa matkaavien ensimmäinen ja viimeinen sääntö on, että vaikka joutuisit minkälaiseen pulaan, yritä selvitä ottamatta yhteyttä poliisiin. Se (miltei) aina pahensi tilannetta.

No, tästä pahemmaksi ei enää voisi mennä. Angel oli kuolemaisillaan.

He selvittivät asiansa poliiseille, jotka näkivät että tyttö todella oli huonossa kunnossa. Angelin suureksi hämmästykseksi poliisi oli järkyttynyt, myötätuntoinen ja auttavainen. He ilmoittivat että hankkisivat lääkkeet tytölle takaisin tunnin kuluessa. Heidän tuli vain mennä hotelliin odottamaan.

Ilman suuria odotuksia he tottelivat. Ja alle tunnissa pikkuinen lähettipoika toi heille kaikki lääkkeet takaisin. Kaikki rahallisesti arvokas jota tallelokerossa oli ollut, jäi kadoksiin.

Selvittyään shokista Angel ja hänen poikaystävänsä analysoivat tilannetta rauhallisemmin. He päättelivät että hotelli oli todennäköisesti mukana ryöstössä, poliisi samoin. Niin varmoina poliisit olivat ilmoittaneet palauttavansa lääkkeet, ja vielä tunnin sisällä.

Angelin poikaystävä olisi halunnut palata kotiin Britanniaan, vetää untuvapeiton päänsä yli ja elää turvallisessa lämpimässä ja pehmeässä paikassa loppuikänsä.

Angel halusi jatkaa reissua Peruun, alkuperäisen suunnitelman mukaan.

Peruun siis, molemmat.

En ole kuullut heistä mitään tuon kymmenisen vuotta sitten tapahtuneen kohtaamisemme jälkeen. Mutta tänään lähetän mielessäni enkelin siipien havinaa Angelille.

Toivon että hänen seikkailunsa olisivat lopultakin vakuuttaneet hänet siitä ettei elämässä tarvitse todistella mitään.

Edes itselleen.

~*♥*~

Read Full Post »

The tune, lyrics & feel of the day:

You think I’d leave your side

baby

You know me better

than that

Think I’d leave you

when you’re down

on you knees

I wouldn’t do that

xxx

When you’re on the outside

baby and you can’t get in

I will show you

you’re so much better than you know

xxx

When you are lost

and you’re alone

you can’t get back again

I will find you

darling I’ll

bring you home

~*♥*~

Read Full Post »

~*♥*~

Read Full Post »