Feeds:
Posts
Comments

Archive for the ‘Champagne’ Category

Elämäni Tuhkimoisin hetki…

~*♥*~

Read Full Post »

No niin. Nyt se valtasi sitten minutkin. Häätunnelma. Joka saa vieraatkin (ainakin eräät) hääkirkossa itkemään ilosta. Uskosta. Toivosta. Kauniiseen aitoon rakkauteen.

Ovathan ex-Kate Middleton ja ex-Charlene Wittstock tietysti kauniita ja heidän hääpukunsa erittäin tyylikkäitä ja… kuninkaallisia. MUTTA minä tulin niin iloiseksi kun näin Kate Mossin suloiset hääkuvat! Ihana vintagehenkinen menneiden aikojen charmia tulviva boheemi hääpuku, suloisista suloisin huntu, säteilevä ja vapautunut morsian. Ei mistään turhasta pönötyksestä tietoakaan.

Tätä rakastan ihan erityisesti ♥. Siis huntua.

Morsian joka ihan kirjaimellisesti säteilee kilpaa auringon kanssa ♥

Pehmeänvalkoiset ja vanhan roosan väriset ruusut pikkuisessa kimpussa ovat puvun kanssa samaa suloisen romanttista vapaahenkistä maailmaa.

MmmmMmmmm… Suudelma joka ei ole vain sellainen pikainen suoritushipaisu.

~

Ehkä pidän – ei, vaan rakastan juuri näitä hääkuvia koska niistä hehkuu niin aito ilo. Ja rakkaus. Morsiamella(kin) näyttää olevan hauskaa. Hän näyttää itkevän ilosta. Eikä stressin purkautumisesta.

Kate Moss ei petä koskaan.

Toivottavasti hänellä oli elämänsä ihanin päivä ♥.

Read Full Post »

Férrerin glamouria tihkuva muotinäytös oli paljettien, hiuskorujen, päähineiden, leopardikuosien, paljetein koristeltujen iltapukujen ja pikkumustien ilotulitusta. Ranskalaiset ja italialaiset luomukset olivat elegantteja, seksikkäitä, upeita.

Trés chic.

 Näytöksen iltapuvut olivat hengästyttävän upeita; kuin myös mallit. Tässä jumalaisen kaunis Elena.

Some serious wow factor:

Ns. arkivaatteet – joissa ei ollut mitään arkista – eivät jääneet iltapukujen varjoon:

Toivon että olisin ostanut tämän valkoisen asun… Muun muassa.

Ninja Sarasalo, joka aina ilmestyessään sai näytöksen hulppeimmat aplodit.

Ihanat pienet käsineet täydentävät asun..

Näytöksessä oli erittäin epäsuomalaisittain paljon kauniita hattuja ja hiuskoristeita. Itsellänikin on tuo valkoinen mustilla koristeilla, ja Kirsi Nisosen samettihattu joka kuvassa on Sara La Fountainilla.

Välillä meille lauloi Pandora.

Taas upea hattu, joka toi asuun aivan erilaisen säväyksen.

Näytöksessä esiteltiin myös Férrerin uusi nimikkomalli, taustakuvassa.

La lionne.

Kiitoksen sanat Suskilta..

Ja bäkkärille, jossa tarjoiltiin samppanjaa ja vaahtokarkkeja

Viimeisenä mutta ei vähäisimpänä Susanna Penttilä, Férrerin hengetär. Nainen yrityksen 20-vuotisen menestyksen takana.

~*♥*~

Read Full Post »

Rakas Kummityttöni ja hänen hurmaava äitinsä veivät minut katsomaan Kansallisoopperan Manonia, jota sanotaan myös maailman aistillisimmaksi baletiksi.

Kaunis se oli. Todella kaunis; ilmava, henkevä, verevä. Traaginen. Henkeäsalpaava, hetkittäin.

Kiitos rakkaat että näin hemmottelitte minua. Mikä ihana päivä.

~*~

 

Read Full Post »

Eilen pääsimme Savoy-teatteriin katsomaan Minna Tervamäen ja Kaari Martinin flamenco/balettiesitystä – Sibeliusta, asenteella! Mikä elämys.

Ilta alkoi Timo Lassyn soittaessa yksin saksofonia lavalla. Istuimme eturivissä ja yht’äkkiä ihan läheltämme ampaisi flamenconpunaisiin sukkahousuihin ja balettitossuun verhottu pitkä sääri korkeuksiin. Sääri piirteli kuvioitaan ilmaan saksofonin tahdissa; valospotti iski siihen, ja vähitellen koko nainen liikehti musiikin mukana, kiiveten ja valuen lopulta lavalle.

Ensimmäisessä näytöksessä Minna Tervamäki tanssi sitä mitä saksofonisti soitti, he miltei hengittivät yhteisin hengenvedoin. Täydellisen kaunista.

Ja ensimmäistä kertaa minulle kävi työtapaturma. Kamerani paristo latautui rauhassa kotona.

Erityisesti harmittelin mokaani viimeisessä näytöksessä, jonka Minna Tervamäki ja Kaari Martin tanssivat yhdessä, niin erilaisina mutta toisiaan täydentäen. Toinen vaalea, toinen tumma. Toinen pitkä ja veistoksellinen, toinen pieni ja eläväinen. Klassinen ballerina ja energinen flamencotanssija.

Onneksi löysin netistä muutamia kuvia esityksestä ja harjoituksista – toivottavasti tavoitatte tunnelman.. Kuvat Kim Laine ja Jarkko Antikainen

.

Read Full Post »

One Romantic Dinner

…ihanan romanttisessa ravintola Rodolfossa, Krunikan tunnelmallisimmassa italialaisessa…

Ajatuksissa oli dinner & movie, mutta ravintolassa oli niin kivaa että leffa jäi väliin:-).

Kuvissa Andersen&Lauthin lempimekkoni, Sköna Clarasta.

 

Rodolfo on ihan erityisen lähellä sydäntäni, sillä erästä rakasta ystävääni on kosittu siellä…♥. Mikä puolestaan johdatti minut morsiusneidoksi Australiaan, jossa häät pidettiin… Ja seikkailuihin Mustilla Vuorilla, jonne me kaukaa tulleet häävieraat jäimme kiertelemään häiden jälkeen…

Read Full Post »

Sain kutsun Tillanderin perinteiseen Vanhojen Korujen myyntinäyttelyyn!

Ah. On jotekin syntisen ylellistä juoda samppanjaa ja sovitella koruja samaan aikaan:-).

Tällä kertaa myynnissä oli kauniita vanhoja koruja ja hienostuneita koriste-esineitä, sekä Pasquale Brunin moderni Exciting luxury -korukokoelma. Mutta ei mitään pakko saada -ihanuutta. Onneksi.

Kerran monta vuotta sitten Tillanderilla oli antiikkikokoelmansa myyntinäyttelyssä 1920-luvun kaunis, kaunis ranskalainen sormus samppanjanvärisellä timantilla. Ainoa timantti jonka olen koskaan halunnut itselleni (usein timantit tuntuvat minusta jotenkin kylmiltä kiviltä; olen sillä tavalla hieman outo). Mutta tuo sormus oli kuin minulle tarkoitettu. Silloin en pystynyt sitä ostamaan ja se myytiinkin heti… Muistelen sitä vieläkin haikeudella… Olen silläkin tavalla outo.

Read Full Post »

Suloinen kummityttöni pääsi ripille viime syyskuussa. Juhlistimme häntä kuulaan kirkkaassa alkusyksyn auringonpaisteessa Haukilahden Paviljongilla.

Minulle tyypillisellä säntillisyydellä kuvien esiinsaamiseen ei mennyt puolta vuottakaan. (Anteeksi Laura, yritän yo-juhlissasi suoriutua!).

Kaunis Laura.

Sankaritar. Joka on yhtä aikaa sekä lämmin että cool.

Laura’s Ladies.

Näytänpä pätkältä aina Lauran vieressä. Tai no. Aika monien ihmisten vieressä itse asiassa.

Ja näin kokoontuivat jälleen yhteen ystävät, sukulaiset, rakkaat ja läheiset…

…toivottamaan kaikkea hyvää rakkaalle Lauralle.

Niiiiiiiin ylpeä kummitäti..

Ja pieni…. mallipituinen kaunottaremme täytti äitinsä toiveet ja nautti elämästään… ♥

… mummin lahjoittamista aidoista vintagekoruista…

… joissa hän on taatusti elegantti kuin Audrey Hepburn.

Kun ylitimme Espoon rajan innostui minun pikkuiseni  “Tämähän on metsää! Asuuko täällä karhuja?”.

Pitäisiköhän pientä käyttää useammin metsässä? Muuallakin kuin Espoossa.

Heini ja isoisä.

Tämä päivä oli täydellinen ♥.

Onnistuneen kokemuksen rohkaisemina voimmekin sitten alkaa jännittää ja suunnitella Lauran vanhojenpäiväntansseja… ylioppilasjuhlia… häitä…

Read Full Post »

Emma-gaala -asuni on kuin Tuhannen ja yhden yön saduista. Ohutta kultabeigeä sifonkia, helmikirjailuja, intialaisia bangelseja, sulkia hiuksissa… Pisteenä i:n päällä rakkaat viininpunaiset mokkasaappaani…

Happy? Very much so!!!

Ihana mekkoni on Andersen&Lauthin, ensimmäinen islantilainen asuni. Ja heti yksi kaikkien aikojen suosikeistani. Olen ihaillut tämän Lontooseen asettuneen islantilaiskaksikon tyyliä jo kauan, mutta heidän vaatteitaan on ollut vaikea löytää Suomesta.

Niin, soitin perjantaina viiden maissa Kokkolaan Sköna Claran ihanalle Camillalle valittaen että minulla ei ole MITÄÄÄÄÄN päällepantavaa huomiseen Emma-gaalaan. Camilla (päinvastoin kuin kotijoukkoni…) otti murinani välittömästi vakavasti, ja puolen tunnin sisällä tämä täydellinen luomus, nyt ihanin lempimekkoni, oli Matkahuollon kyydissä matkalla Helsinkiin.

Camilla soitti perään kaksi kertaa varmistaakseen että mekko ehtii, mistä voin sen hakea ja vielä toivottaakseen hauskaa iltaa. Camilla, olet aarre ja yksi maailman sydämellisimmistä ihmisistä.

Kiitos. Kiitos. Kiitos.

Saappaani ovat vintagea. Lempiväriseni, täydellinen tumman viininpnaisen sävy. Ihanaa  pehmeää mokkaa, niillä voi shoppailla vaikka Pariisin läpi, tai tanssia koko yön… Molempia olen kokeillut…

Rakkaan ystäväni sohvannurkka, yksi lempipaikoistani koko maailmassa:-). Istuimme hetken maailmaa parantamassa ennen gaalajuhlaa. Oletteko huomanneet; etkot ovat usein illan se kaikkein ihanin osa…

Käsirenkaani ovat aidot intialaiset, ajalta jolloin asuin hetken Kalkutassa. Niiden mukana kulkee miljoona muistoa.

Hiuskoruni, roosanvärinen sulka, Accessorize.  Sormus antiikkia, Ranskasta.

Matkalla tekemään lisää muistoja..

Näistä kuvista ei oikein saa mitään selvää mutta pidän niiden tunnelmasta niin että laitoin ne nähtäväksenne, silti.

Gaala alkoi suorastaan loistokkaasti: saimme oman kahden hengen pöydän ihan Barona Areenan ylä(aitiosta?), Sony Centeriltä. Se olikin ylellinen tapa nauttia illasta; tarjoilija kantoi kuohuvaa pöytään ja huolehti meistä, onnistuimme jopa syömään ihanat ateriat samalla kun nautimme gaalasta! Nammmm.

Jenni Vartiainen oli kaunis niin kuin aina, korkeissa koroissaan ja Kirsi Nisosen hopeahaalarissa.

Mutta kaunis ja erittäin rock oli Johanna Koivukin, noutaessaan Simo Rallin kanssa Lauri Tähkä ja Elonkerjuun puolesta bändin viidennen (!) yleisöemman. Huh.

Jenni puhdisti pöydän Emmoista, ja esitti vielä gaalan lopuksi hienon keikan. Taustalla soitti orkesteri joka näin maallikosta näytti ihan täysiveriseltä sinfoniaorkesterilta.

Pahoittelen että tämä postaus on aika Jenni Vartiainen -painotteinen… Mutta se kuvaa tämän vuoden Emma-gaalaa varsin osuvasti.

Todellinen sääli nimittäin oli, että monet ennalta vahvistetut esiintyjät olivat ilmeisesti peruuttaneet (?); tästä ei tiedotettu mitään mutta esimerkiksi kovasti odottamiani PMMP:tä ja Von Hertzen Brotherseja ei gaalassa näkynyt. Tämä laski hieman meidän tunnelmaamme, ja ilmeisesti aika monen muunkin, sillä yleisö alkoi poistua jo varsin aikaisessa vaiheessa. Erityisen kurjaa tämä olli Jennille, jonka keikan lopussa suuri osa areenasta oli tyhjä.

Itselleni oli myös pettymys, että gaala järjestettiin tällaisella massa-areenalla joka väkisinkin söi illan tunnelmaa ja intensiteettiä. Tai ehkä viime vuoden kokemus; mahtavat esiintyjät ja miltei intiimi tunnelma vain olivat jääneet mieleeni liian vahvasti.

Joka tapauksessa me kuuntelimme viimeisenkin biisin kohteliaasti loppuum mutta päätimme jättää tällä kerralla jatkot kokonaan väliin. Viime vuoden jatkot olivat niin hauskat, että pidimme mieluummin kiinni sen muistosta. Vaikka (tai ehkä sen vuoksi) tänä vuonna meidät oli ihan kutsuttu, kun viime vuonna jouduimme… öhm… kuokkimaan tiemme virallisille jatkoille…  Mikä puolestaan onkin sitten ihan oma tarinansa…

LadyBohemia signing over and out:-).

Read Full Post »

Gracias amigas.

LadyBohemia saavutti 10 000 lukijan rajan hieman aikaa sitten….♥.

Juhlistin merkkipäivää tällä roosanvärisellä Faustin silkkisellä ranskalaisella unelmalla, Valkoisesta Elefantista.

Ja kävelin ilmassa.. Ei, tanssin ruusunterälehdillä sen päivän.

Ihana lamput, eikö. Tuollaiset kun saisi vaatehuoneeseen.

Tai kun saisi ensin sen vaatehuoneen…

Laahukseni! Minulla ei ikinä ole ollut laahusta. Jo oli aikakin.

Kaulakoruni on käsin lasiin kaiverrettu kamee Pariisista. Todella kaunis, mutta vähän saisin ruskettua että se erottuisi myös kuvissa..

Yritin ikuistaa ruusuista tunnelmaani kuviin…

Tällainen savunharmaa silkki-iltapuku oli ollut myös Linnan juhlissa.

Tästä ikkunasta minulle tulee mieleen kevät, ja Sofia Coppolan Marie Antoinette

Sweet..

Nämä tuhannen ja yhden yön helmisamettipussukat olivat puoleen hintaan

Nammmmm…

Valkoisessa Elefantissa myydään Helsingin paras valikoima käsintehtyjä ranskalaiskoruja, tyllihameita ja juhlapukuja.

Eivätkä helmi- paljettilaukutkaan ihan heti lopu…

Trés Chanel.

Tämä iltapuku oli pitsiä; vähän hassua mutta toimi. Ehkä värin ansioista.

Tämä keksintö puolestaan on suorastaan nerokas:

Korukaappi. 

Jokaisen laatikon pohja on päällystetty sameteilla, ja näin korut saa säilytettyä värikoordinoidusti. Ajatelkaa, aina aamuisin löytäisi SEN KORUN mitä etsii.

Suloisinta kaikesta, mielestäni, olivat kuitenkin nämä aidot kirsikkapuun oksat ikkunassa:

Ne ovat jo kukassa.

Read Full Post »

« Newer Posts - Older Posts »