Feeds:
Posts
Comments

Archive for the ‘Champagne’ Category

For the most stunning spring/summer dresses have arrived in Hel!

To Susanna Penttilä’s Boutique Férrer, that it.

This little lacydream is made in Paris, of finest Italian lace from the fashion house Salvatore Ferragamo. Look at the form of the lace details on the decolté, and the hemline… I love, love, love it.

Color is a really beautiful shade of creamy beige, with just a hint of oldrosa… Perfect on my skin.

The only problem with this skirt is that its’ a little, öhm, short.

In fact, I’ve never dared to wear anything quite as short as this… Could I pull it off? The little flower petals delicately placed on the hemline are cheering me on…

Hihi… I must say, there aren’t many things in this world that make my clothes drop off as fast as the incoming flight of fashion from Paris.

Another piece that got my pulse racing was this cool & classy LBD:

I’d spotted this Sagaie dress earlier and posted it among my favorites of Sagaie’s s/s 2012 line – I loved it already on the catalogue but it is so much more… show-stopping in real life.

It’s low-cut but so skillfully tailored that it only comes off as elegantly chic…

Just look at this gorgeous detail of crystals and rhinestone:

These dresses are sold out as Suski only brings individual pieces to her boutique… But maybe you can ask for customorders.

PS. Make-up courtesy Armani, dangly pearl earrings custommade by  Fine van Brooklin.

~*♥*~

Read Full Post »

I loved, really loved the music and dresses of the movie Great Gatsby.

Ok, Redford was yummy enough to eat, too.

Now that divine 1920’s look is coming back, with Baz Luhrman’s remake of the film.

So, dear friends of LadyBohemia, dive into the fashion of the roaring 20’s, with Ralph Lauren taking the lead.

After all, it was originally Ralph Lauren who clad Robert Redford for his role as Jay Gatsby – and won the film an Oscar for best costume design.

I would take any of these, should somebody from RL happen to call…

But regarding the 2012 version of the movie… I’m apprehensive, even a bit scared of the idea of seeing it.

Because. How can there be a Jay Gatsby without Redford? Who could match his coolness, charm, vulnerability, the power and wealth he’d achieved, combined with his utter defenslessness when facing the love of his live?

Redford’s Gatsby an illusion so dear to me that I might just prefer hold onto it… After all, there can never be another Sundance either.

Remember?

There it is, the tragedy of Gatsby. A man desperately trying to hide his humble origins amongst the spoiled and idle rich.

Normally I try to find a silver lining on things and not wallow in excess negativity here in LadyBohemia. But please, allow me one exception to the rule.

Here goes.

I hate Daisy.

~*♥*~

Read Full Post »

I thought I was rolling with the punches life’s thrown on my path more or less okay.

Until yesterday.

When out of nowhere, I fainted.

In the audience of a crowded theatre no less.

I was alone so maybe it took some time for people to notice… But when they did all hell broke loose. Ambulance came. I had to go with them. How spectacularly embarrassing.

Finally, one of the ambulance guys listened as I told him of some of the hardships I’d faced recently. And that I’d again forgotten to eat and all that. So he was sweet and instead of forcing me to go to the hospital, he escorted me to my train. Wishing me the best of luck.

A warm thanks to you, kind stranger.

Just a moment earlier at the theatre... Still standing.

 OK. This was a wake-up call, even for me. Life must change. Drastically, and now.

Would you send some good wishes to accompany my path???

I think I could use them.

The play was actually fascinating; The Vagina Monologues by Eve Ensler. It’s played all around the world on Valentine’s day under theme “V-Day Until the Violence Stops”. The performances raise awareness and gather money to end violence against women and girls.

I feel so incredibly stupid for not having seen it all.

I'm glad I had time to immortalize a at least some of the performance...

But even that doesn’t erase the fact that what I did see was deeply moving, inspiring and thought-provoking.

Important topic, beautifully delivered.

~*♥*~

Read Full Post »

She’s made of moonbeams, teardrops, starrrry nights and a touch of angeldust, with a tinyest glimpse of those perfect fleeting shades of of dusk and dawn.

I plan to wear it at Christmas, with my longestlong 1920’s softwhite shammy gloves. The rest of the outfit is still… Hmmm… Honestly, I’ve got no clue and I don’t even care. It’s perfect already.

So delicately delicious was this choker that before even asking, I knew she had to come from Paris.

And so delicately delicious she was, that with equal certainty I knew she had to become mine..♥.

~*♥*~

Read Full Post »

Mustahöyhen pisti paremmaksi kuin muut. Lanseerasivat juhlakauden jo nyt.

Ja vieläpä Oscar Wilden sanoin:

Minulla on mitä yksinkertaisin maku.

Tyydyn aina parhaimpaan.”

Todellinen originelli, lahjakas Kirsi Nisonen

Lopultakin sain tilaisuuden tutustua Kirsi Nisoseen, jonka hattuja, turbaaneja ja erilaisa hiuskoristeita olen ihaillut vuosikausia. Niin kuin aina kun tapaan jonkun superlahjakkaan ja erityislaatuisen ihmisen, jähmetyin suurin piirtein kokovartalokipsiin silkasta kunnioituksesta ja sain vain typeränä toisteltua

“Sun hatut on niin ihania… “.

Voih.

Kirsi oli ihana, herttainen, ystävällinen, ja hän tunsi LadyBohemian(!!!). Olin tosi otettu.

Kuva: Kirsi Nisonen. (ps. minulla on tuo vasemmanpuoleinen hattu:-)

Mustahöyhenestä voi muuten löytää Kirsin uniikkikappaleita.

Kuva Kirsi Nisonen. Mielestäni Ninja Sarasalo oli loistava valinta Kirsin päähineiden malliksi. Molemmista huokuu jotakin originellia ja kesytöntä.

Mutta nyt Mustahöyhenen valikoimista löytyy  jotakin todella hurjaa. Nordenfeldtin pythonista tehtyjä saappaita, laukkuja, vöitä.

Tuntuu ihan kuin käärmettä voisi koskettaa, eikö… Pisteenä i:n päällä, huomasitteko, luotikoriste laukussa. Aivan täydellinen, jollekin, mutta itse en halua ylleni tai edes lähelläni mitään käärmeperäistä…

Iskekää kiinni, te, jotka arvostatte jotakin todella harvinaista.

Mustahöyhenen omistajalla Elina Tillanderilla on todella persoonallinen ja erehtymätön maku. Tämänhetkisen pikkuruisen liikkeen seinät ja raskaat samettiverhot ovat tumman petroolinsiniset. Epäilen, että kukaan muu ei saisi kokonaisuutta toimimaan mutta Elinan stailaamana se on hänelle ja näille koruille, vaatteille, hatuille ja kristallikruunuille – täydellinen.

Edellinen liike taisi olla kokonaan musta… Seinät, katto, lattiat, kaikki. Ja sekin oli omalla ainutkertaisella tavallaan tinkimättömän tyylikäs.

Viuhkan minä haluaisin… Elina lupasi metsästää minulle mustan espanjalaisen höyhenkirjaillun, tai luonnonvaalean käsintehdyillä pitseillä koristellun. Tooodella kätevää kun on tällaisia personal shoppereita maailmalla kiertelemässä löytöretkillään…

Minua nauratti kun näin punaviinitarjoilun. Oli niin sanomattakin selvää että mikään kevyt valkkari ei vain kertakaikkiaan sopisi Mustahöyheneen:-)

Elina ja Mustahöyhen saavat inspiraationsa ikinaisellisista femme fatale -hahmoista kuten Cleopatra, Marlene Dietrich, Ella Eronen, Maria Callas, Sophia Loren, Shirley Bassey… Itse lisäisin ehdottomasti listaan ainakin Lauren Bacallin.

Elina määrittelee inspiraationaisensa naisellisiksi rohkeiksi seikkailijattariksi, diivoiksi jotka eivät vaivaudu miellyttämään ketään.

Pitäkää tuo ajatus mielessänne kun astutte sisään liikkeeseen…

Huomaatte että jokainen esine ja asetelma suorastaan huokuu Elinan visiota.

~*♥*~

Read Full Post »

Eilisiltana minut kutsuttiin Belle Modesten –  joka valmistaa ateljeetyönä uskomattoman taidokkaita korsetteja –  näytökseen.

Näytös osoittautui bileiksi 20-luvun salakapakkahengessä:-). Mielettömien korsettien ohessa näimme aivan huikean burleskishown, suloisen Yonan joka esiintyi akustisesti harpistin kanssa, sekä hurjan Itty Bitty Tease Cabaretin…

Mikä ihana ilta – yö – olen vieläkin ihan hengästynyt…

DJ Fiona Timantti

Belle Modesten perustajan, Mari-Pilvi Junikan (alla), venuksen silhuetti on kuulemma tulosta pitkäkestoisesta korsetinkäytöstä! Huh ja wow.

Jos joku sitä miettii niin ei, Mari-Pilviltä ei ole poistettu kylkiluita… Minä kysyin…

Belle Modesten perustaja, Mari-Pilvi Junikka

Senja Kuure, Belle Modesten uusin tulokas, on suunnitellut korsetin joka voidaan tehdä sarjoina (alla). Eli jos vyötärösi on kadonnut, sen voi löytää Merimiehenkadulta…

Tämä korsetti myös Fionan päällä (yllä) ja Mimosalla (alla)

Ja sitten asiaan.

Ladies & Gentelmen. Korsettikuvasade.

Strike the Pose!

Jumalaisen kauniista Mimosasta tulee isona tanssija.

A Seriously Foxy Lady...

And the sisters were doin’ it for themselves…. Aretha Franklin would be proud.

 Rafaelin enkeli?

 Tizianinpunaisina leiskuvat hiukset olivat illan ajan erinomaisen hyvin edustettuina:-) 

Upeaa oli se, että korsetteja esittelivät oikeat aidot naiset, upeat, erikokoiset, -pituiset ja -tyyliset.

Jos shown olisivat vetäneet 17-vuotiaat, hieman vaivaantuneet ja alipainoiset mallit, olisi tunnelma ollut ihan toinen. Tämä on tietysti naisen näkökulma, mutta minuun teki vaikutuksen nimenomaan se kuinka nämä mallit kantoivat itsensä, ja korsettinsa.

 Asenteella ja ylväästi yleisöä silmiin katsoen.

Sen kerran kun pääsen juhlimaan ja kuvaamaan salakapakkatunnelmissa päättää kamerani salama sanoa yhteistyön irti… Kävi klassisesti eli patterit loppuivat. Kuvat ovat hieman niinsunnäin sumuisia ja tärähtäneitä mutta tavallaan se sopi tunnelmaan…

Välissä, alussa ja lopussa meille esiintyi burleskikabaree Itty Bitty Tease:

~*~

Ja Fionan soittaessa timanttisia levyjään tanssivat korsettimallit, kabareetanssijat, yleisö… Minäkin.

Täytyy sanoa, koskaan elämässäni en ole tuntenut itseäni yhtä yli- ja alipukeutuneeksi.

Samanaikaisesti.

En ole aikaisemmin tuntenut enkä ymmärtänyt burleskia ilmiönä, mutta tämän illan jälkeen tajuan jotakin… Minua viehätti se miten selkeästi ainakin osa siitä on naisten omaa juttua.

Ei vain vähäpukeisia naisia miesten silmäniloksi vaan naisten omaa roolileikkiä; pukeutumisella ja asenteilla leikittelyä.

Illan aikana tapasin monta Oman Elämänsä Sankaritarta. Naisia jotka kulkevat omia polkujaan.

Kiinnostavaa.

Fiona!

Yonan esitys puolestaan oli kirkkaankuulaankaunis, kerrassaan herkkä ja koskettava.

Ja oudolla tavalla se sopi ympäristöönsä täydellisesti.

Ikäänkuin kirsikkana jätskin päällä, vai miten tämän ilmaisisin, oli upea harpisti Yonan taustalla. Ei, rinnalla.

Ah mikä elämys.

Koko ilta oli kuin tarjoilunsa;

Makeaa mahan täydeltä. Samppanjan kuplia.

Hieman syntistä, erittäin hauskaa.

~*♥*~

Read Full Post »

Siinäpä resepti ihanaan iltaan, jonka meille tarjosi korutaiteilijaystäväni Lea.

Lean hurmaavan boheemi kruununhakalaiskoti on paitsi niin kaunis, myös ihanan viihtyisä ja rento.

Minusta on ihana tutustua ihmisten koteihin, sillä uskon vakaasti, että ne kertovat heistä enemmän kuin sanat (vaikka tällä hetkellä minun kotini viestittää lähinnä että siellä asuu varsinainen sottapytty jolla ei valitettavasti ole minkäänlaisia neurooseja nurkkiensa puunaamisesta).

Lean luona takakirenkin stressaaja rentoutuu ihan vahingossa...

Tämä kolibiririipus (alla) muistutti minua lapsuudestani, kun kolibirit pörräsivät mangopuumme ympärillä… Ihan jo tuon muiston kunniaksi kolibiririipus korviksineen lähti kotiin kanssani.

Jos jostakin löydän tällaisen aidon vintagemekon (alla), lupaan opetella tanssimaan charlestonia. Lealla sellainen jo on:

Mikä ihana läpikuultava pitsihelma... Ah. PS. Lea kertoi jälkeenpäin että hän on mennyt naimisiin tässä ihanassa charlestonmekossa! Minähän sanoin, siinä naisessa on tyyliä:-).

Lean tyylitaju ja värisilmä näkyi jokaisessa pienimmässäkin yksityiskohdassa… Ja minun sieluni lepäsi kun kaikki oli niiiiin kaunista.

Turkooseista tulee jostakin syystä minulle aina kaukokaipuu… Näin ihan selkeästi itseni jossakin Nepalin vuorilla tai Tiibetissä, tuo pitkä kaulakoru kiedottuna ranteeni ympärille. Lea sanoi ettei hän yhtään ihmettele tunnettani, hän epäili varastoineensa osan omaa kroonista matkakuumettaan koruihinsa.

En ole lähivuosina lähtemässä juurikaan Eurooppaa kauemmas, mutta varmuuden vuoksi nappasin mukaani myös tuon turkoosikorun. Jos tilaisuus lähteä vaikkapa Buenos Airesiin harjoittelemaan argentiinalaista tangoa sitten satuu koputtamaan ovelleni, ainakin korujen suhteen olen valmis.

Rakas Noorani on antanut minulle nämä höyhenkorvikset. Esteettisyyden lisäksi niiden tunnearvo on mittaamaton.

~

Lean luomuksia

~

~

~

Päivän asu: ranskalainen babydollmekko, höyhenkorvis, Wolfordin sukkikset ja viininpunaiset korot

~

Syksyn sijoitukseni, Pura Lopezin viininpunaiset lakeerikorkkarit, joiden ostoa en ole katunut hetkeäkään. Vaikka niihin meni koko syksyn vaatebudjettini.

Kiitos Lea että kutsuit minut tuulettumaan; tämä ihana pieni getaway tuli juuri kreivin aikaan. Niin se vain on että pieni ihminen tarvitsee välillä jotakin pehmeää itsensä ja maailman väliin.

Koko tämän hauskan illan ajan kaikki surut ja murheet joita olin sydämessäni kantanut olivat poissa ja unohduksissa.

Ja mielessä soi vain Ella Fitzgerald.

~*♥*~

Read Full Post »

*~ PumaStage ~*

Puuma Stage -muotinäytöksessä syksyn eleganssia esittelivät eilen mm. Helena Lindgren, Jaana Puupponen, Marko Björs, Annika Metsäketo, Tomi Metsäketo, Kalle Kuvaja, Sakari Pietilä, Aira Samulin…

~*~

~*~

~*~

~*~

~*~

~*~

~*~

~*~

~*~

Stagelle astuivat (istuivat) myös ihanat Iveta ja Nina, sekä Päivi:

~*~

Eräs ystäväni päivitteli blogiani luettuaan kuinka ihmeellisen loistokasta elämää mahdankaan viettää… Totuus näidenkin kuvien taustalta on pikkuisen erilainen. Lapsukaiseni sairasti kovassa kuumeessa, jonka sitten sain itsekin, ja olimme kotona laulamassa toisillemme karhunpoika sairastaa yhteesä kuusi päivää.

Tämä PumaStage -tapahtuma oli siis ainoa kerta kun edes astuin ulos ovesta viikon sisällä…

Loistokasta… eheiiiiiiii.

Ihanaa, raskasta, uuvuttavaa, inspiroivaa, hauskaa, YLLÄTTÄVÄÄ….. Voi kyllä. Joka päivä.

~*~

Read Full Post »

Toppi Ranskasta, huivi Vuitton, käsinkirjottu helmilaukku ranskalaista vintagea, hanskat Bertha Puiston vintagekokoelmasta

Vietin eilisen päivän Aki Choklatin vieraana, tunnelmallisella kuunari Briggen Gerdalla, jossa lanseerattiin Akin uusin miesten kenkä- ja vaatemallisto.

Päivä auringonpaisteisella merellä oli niin täydellisen ihana kuin kuvitella saattaa. Avomerellä meille tarjoiltiin ihailtavaksemme muotinäytös sekä (en tiedä veneistä mitään joten en osaa kertoa sarjaa) tuulennopea purjevenekilpailu.

Näytöksen ja aterian jälkeen parkkeerasimme ihanan Kirsin kanssa itsemme kuunarin keulapaikoille, jossa laivan kokka halkoi aaltoja.

Viittasin pari päivää sitten blogissani Breakfast at Tiffany’s -leffan kohtaukseen jossa kysytään

When were you last utterly and perfectly happy?”

Oman vastaukseni löysin täältä, aalloilta laivan keulasta, tuulen ja auringonsäteiden hyväillessä ihoa. Sielun täyttyessä elämän kauneudesta.

Myös Aki liittyi seuraamme siestalle

En ole purjehtinut aikaisemmin, mutta tällä upealla ja tunnelmallisella kuunarilla tyylikkäämpää alkua en olisi voinut saada…♥.

~* ♥*~

Read Full Post »

 

Meidät kutsuttiin ystävien luokse katsomaan ilotulitusta Cannesin lahdella.

Siitä tuli kauneista kaunein ilta…

Kyytiä odotellessa… Huomatkaa käsineet; 1940-luvulta, ihanaa pehmeää mokkaa – tämänvuotinen löytö Nizzan antiikkimarkkinoilta

Ystäviemme porttia vartioi leijona. Mikä on itse asiassa ihan paikallaan, kun huomioi millaisia aarteita talon sisältä löytyi…

Isäntämme on innokas taiteilija; koti on täynnä hänen naisfiguurejaan. Arnaudin viimeisin aluevaltaus on maalaaminen (jota hän alkoi harrastella väitöskirjansa teosta rentoutuakseen…).

Onkohan lahjakkuudella jonkinlainen taipumus keskittyä…  Olen oikeasti kade.

Tähän viehkeään tanssijatauluun Arnaud ihastui Pietarissa ja salakuljetti sen kotiin Ranskaan. Taulua ei olisi saanut tuoda pois maasta…

Olisin itse tehnyt ihan saman. Taulu on täydellinen.

Täydellisestä puheenollen… Arnaudin ja Tizianan kotoa löytyy myös tällainen aarre, yhteisen shoppailureissumme helmi. Kävimme viime kesänä yhdessä Diana Krallin konsertissa, jonka jälkeisessä euforiassa (matkalla konsertista ravintolaan) ostaa päräytimme tällaiset ihanat mekkoset sekä minulle että Tizianalle.

Pitää järjestää uusi konserttireissu piakkoin…

Mekko on käsityötä.

Ah.

Porukkamme nuorin – ja suloisin – jäsen. Népheli. Pieni tyttönen joka on saanut nimensä Kreikan jumaltarustojen mukaan, kreikkalaisen äitinsä Marian kunniaksi.

Ihanat upeat naiset. Maria Kreikasta & Tiziana Italiasta. Loistoystäväni.

Aina tavatessamme ihmettelen miten totaalisen erilaiset taustat meillä onkaan; taloudellisesti, sosiaalisesti, jopa kulttuurillisesti… Ja silti olemme ihan samanlaisia.

Siinä on jotakin kaunista.

Tapasin ystäväni Stéphanen yhdeksän vuotta sitten, kun kävin läpi yhtä elämäni pahimmista aallonpohjista. Sattumoisin hän rämpi samaan aikaan ihan vastaavassa suossa, mikä lähensi meidät yhdessä kesässä toistemme sielunveljiksi.

En tiedä missä olisin jos en olisi tavannut Stéphanea. 

Taatusti jossakin vähemmän onnellisessa ja tasapainoisessa paikassa.

Tämä oli yksi niistä illoista… Jolloin kaikki oli täydellistä.

Kun ystäväni otti tämän kuvan, muistan ajatelleeni että elämä on niin kaunista ja ihanaa. Juuri tällä hetkellä.

En muuttaisi mitään.

~*♥ *~

Read Full Post »

« Newer Posts - Older Posts »