Hmmmm…. Ensin rajasin blogin kauniiden ja inspiroivien, kannattelevien ja voimauttavien asioiden satumaaksi. Toivoin että LadyBohemia olisi sellainen pieni retriitti josta voisi saada energiaa ja voimia silloin kun elämä muuten potkii.

Aika pian totesin, että (ainakaan minulle) pelkkä kepeys ei ole aitoa. Halusin että LadyBohemialla on oma aito sielunsa, ja se edellytti myös raskaiden asioiden käsittelyä. Niinpä laajensin blogin käsittelemään Elämää.

Sitten sekään ei riittänyt, ylitin tuonkin rajan. Joten nyt en enää edes yritä määritellä tai rajata blogini sisältöä.

En ehdi lukea juurikaan muita blogeja joten tuohon on vaikea vastata… Perheeni on suomalais-ranskalainen ja vietän osan vuodesta Ranskassa, uskon että se vaikuttaa blogiin paitsi visuaalisesti, myös eräänlaisena Joie de Vivrenä, elämänilona ja -janona jota ainakin itse koen vahvasti Ranskan auringon alla.

Lisäksi olen aikaisemmassa elämässäni asunut ulkomailla muutamaan otteeseen ja matkustellut aika paljon; uskon että nuo kokemukset tuovat omaa särmäänsä kirjoituksiini.

Työskentelin markkinointipäällikkönä ja sain valokuvata, kirjoittaa ja ideoida konsepteja sen verrran että huomasin nauttivani näistä todella. Suurin osa ideoistani ja ajatuksistani jäi kuitenkin mieleni pohjalle pulppuamaan. Kun jatkuvasti työstin pieniä tarinoita pääni sisällä päätin alkaa kirjoittamaan ylös näitä minua koskettaneita, ilahduttaneita ja raivostuttaneita sattumuksia. Sitten sain ahaa-elämyksen ja tajusin että blogin pitäminen on minulle täydellinen itseilmaisun kanava; siellä voin sydämeni kyllyydestä yhdistää minulle niin rakasta visuaalista estetiikkaa sekä pieniä suuria tarinoita elävästä elämästä.

Tuohon aikaan koin myös suuria menetyksiä elämässäni ja kaipasin jonkinlaista turvapaikkaa, joka olisi minun ja jota minulta ei voitaisi ottaa pois. LadyBohemiasta tuli sellainen.

Haluaisin lisää tunteja vuorokauteen. Minulle tulee liian usein jopa viikkojen mittaisia taukoja jolloin en kerta kaikkiaan ehdi kirjoittaa ylös mitä herkullisimpia sattumuksia. Usein päässäni on valmiina jokin mielipide/asia/kannanotto, mutta kestää kuukausia että ehdin kirjoittaa ajatukseni ylös. Ja keskeneräsiä vuodatuksia on läppärini muisti pullollaan.

Lisäksi haluaisin oppia taitavaksi valokuvaajaksi. Haluaisin pystyä näyttämään kokemani asiat LadyBohemiassa yhtä autenttisina ja kauniina kun ne itse näin, mutta tähän haaveeseeni on vielä matkaa.