Johanna Korhonen kirjoitti keskiviikon Hesariin loistavan kolumnin, jossa hän osuvasti ja kaunopuheisesti puki sanoiksi tunnelman, joka on häilynyt pelkona meistä monen sydämessä edellisten eduskuntavaalien jälkeen.
Ainakin minun sydämessäni.
Lukekaa tämä ystävät:
Valistuksen vastaliikke
– Johanna Korhonen –
“There is nothing to know.” Yhdysvaltalainen keskustelukumppani tiivistää inhokkinsa Sarah Palinin johtoajatuksen ja huokaa. Kristillistä oikeistoa edustavalle republikaani Palinille tietäminen ei ole kummoinenkaan arvo.
Sarah Palinin maailma ei ole monimutkainen, vaan yksinkertainen. Sen voi pelkistää helpoiksi lauseiksi, sutkauksiksi, joiden mukaan tehdään politiikkaa. Jumalan tahto on yksiselitteinen ja löytyy Raamatusta.
Markku Ruotsila arvelee oivallisessa kirjassaan Yhdysvaltain kristillinen oikeisto, että fundamentalistiseen uskontulkintaan nojaava politiikka on nousemassa globaaliksi ilmiöksi. Suomessa ilmiö on vaimeampi, mutta tunnistan täällä sen piirteistä ainakin yhden: tietämättömyyden kulttuurin, valistuksen vastaliikkeen.
Läheskään kaikille tieto ja sivistys eivät ole arvo, vaan yksi näkökulma muiden joukossa. Tämän näkökulman voi milloin tahansa ohittaa uskon, luulon, tunteen tai silkan laiskuuden perusteella.
Näin: Ilmastonmuutoksesta ei tarvitse välittää. Kotimaiset ongelmat ratkeavat, kun ulkomaalaiset palautetaan jonnekin. Islamista päästään, kun kielletään moskeijat.
Kun tieto ja sivistys siirretään syrjään, niihin liittyvät eettiset velvoitteet katoavat: Somalian nälänhätä ei liity meihin, koska emme ole somalialaisia, tai syypäitä tilanteeseen.
Älyllis-eettinen ponnistelu ei ole huudossa. Kevään vaaleissa menestyivät perussuomalaiset, jotka eivät vaadi äänestäjiltään mitään. Porvarit sentään vaativat kansalaisilta kilpailukykyä, vasemmisto solidaarisuutta ja vihreät polkupyöräilyä, mutta perussuomalaiseen perusolemiseen riittää se, että ollaan vaan. Ekana olen mää itse, ja nää mun kaverit.
Rennossa perusoleskelussa ei haittaa, vaikka ei olisi oppinut koulussa ruotsia eikä tiedä, missä on Kazakstan. Historia on tylsää, maantieto turhaa ja kielittäkin pärjää. Äänekäs koilottaminen ei nykyään ole moukkamaisuutta, vaan sankarillista sananvapaustaistoa.
Tyhmistymisestä ovat vastuussa myös toimittajat, jotka käsittävät kaikenlaiset argumentit keskenään samanarvoisiksi. “Tasapuolisuuden” nimissä perustelematon tai oudosti perusteltu äärimielipide saa jutussa saman painoarvon kuin tietoon ja harkintaan pohjautuva näkemyskin.
Sivistyneempää journalismia saataisiin, jos toimittajat osaisivat ja uskaltaisivat punnita eritasoisia argumentteja vastakkain ja surutta teurastaa edes hoopoimmat. Tähän tarvitaan tiedon lisäksi harkintakykyä, vastuunottoa ja edes ymmärrys kaiken monimutkaisuudesta.
Voilà.
~*♥*~
ladybohemia.com 