Ah. Törmäsin vahingossa tähän vanhaan valokuvaan ja pelkkä sen näkeminen tekee minut niin onnelliseksi että jaanpa tämän hetken kanssanne.
Vuosia sitten vuokrasimme pariksi viikoksi ihanan vanhan talon ystäviemme kanssa Etelä-Ranskan maaseudulta. Talo oli hurmaava, ikivanha, kalustettu antiikilla ja vanhoilla talonpoikaishuonekaluilla. Se oli kuulunut samalle suvulle vuosisatoja, joten perhe todella piti siitä huolta. Jokainen huone oli niin kaunis, ja jokainen oli erilainen. Talossa oli ihania siipiä ja portaikkoja joiden kätkemiin huoneisiin mahduimme todella mukavasti majoittumaan ainakin parinkymmnen hengen voimin. Puutarha oli ihmeellinen, täynnä kukkia, puita, istutuksia, salapaikkoja, vanhoja kivimuureja. Ja uima-allas.
Aamuisin se joka heräsi ensin (Öhm. Tunnustan, en koskaan minä) kävi hakemassa croissantit ja pain au chocolat lähikylästä, kannoimme pitkät pöydät puutarhaan oliivi- ja kirsikkapuiden alle ja nautimme cafemme siellä… Iltaisin teimme yhdessä ruokaa ja keräännyimme syömään takkahuoneeseen. Päivisin porukka teki eri kokoonpanoilla retkiä lähiympäristöön jossa oli upeita historiallisia kaupunkeja kuten Avignon tai Uzes, tai luonnonpuistoihin ihailemaan Camarguen valkeita hevosia ja vaaleanpunaisia flamingoja… Ne joilla oli pieniä lapsia saattoivat pysytellä uima-altaalla tai pelailla tenniskentällämme… Ja jotkut shoppailivat iloisesti.
Tämä oli yksi elämäni ihanimmista lomista. Vaikka sekalainen seurakuntamme koostui mm. hollantilaisista, australialaisista, italialaisista, suomalaisista ja ranskalaisista – joista osa ei tuntenut toisiaan ennalta (mutta kaikki ovat ihania ihmisiä-valitsen ystäväni tarkkaan), ja joista osa oli sinkkuja, osa pikkkulapsiperheitä tai yksinhuoltajia – meillä oli kaikilla mahtavan hieno loma yhdessä.
Suosittelen muuten ideaamme ihan teille kaikille. Kun mukana on sopivan kokoinen (ja samanhenkinen eli eri elämäntilanteisiin ymmärtävästi suhtautuva, erilaisuutta kunnoittava) porukka, voi majapaikaksi saada todella uskomattoman ja tunnelmallisen ihanuuden, todella edullisesti noin per henki ajateltuna.
Moni rakas ystäväni sanoi minulle jälkeenpäin että tämä oli heidän elämänsä harvinaislaatuisin ja ihanin loma.
Olen kuullut huhuja että ystäväpiirini on juonimassa jotakin vastaavaa syksylle tai ensi keväälle… Iiiihanaaa… Odotan tulevani yllätetyksi tällä kertaa…
Ei mitään paineita rakkaat… Kun vain on tunnelmaa ja tosiystäviä, on lopputulos ihan runoutta.
Eläväistä sellaista.
~*♥*~
SHARE on Facebook, Twitter or Pintrest
Read Full Post »
ladybohemia.com 