Viime viikolla näin jälleen painajaista. Olin ansassa, en päässyt pois, yritin pyytää apua mutta ääntä ei tullut ja kukaan ei välittänyt. Heräsin siihen kun pieni ääniviereltäni kysyi: “Miksi äiti itkee ja huutaa apua?” 

Järkytyin. Ja tajusin miten paljon tarvitsen lomaa.

Varasin lennot Ranskaan, nappasin poikaset mukaan ja täällä olemme. Ihanassa huoneessani odotti anopin poimima, puutarhan kaunein ruusu.

Päivää ennen lentojamme veimme siskoni kanssa Äidin Tallinnaan pienelle löytöretkelle. Joka puolestaan oli niin tuloksekas, että matkamme sujui varsinaisessa hiljaisuuden retriitissä. Säästäväinen ja järkevä Äiti möksöttää aina kun minä tuhlaan liikaa :-).

Tallinnassa tajusin että vanhemman poikani passi oli vanhentunut… Edelleen. Olimme jouluna käyneet Ranskassa jolloin huomasin passijonossa että lapsukaisen passihan ei ole voimassa. Toivoin vain ettei kukaan huomaisi.. eikä huomannut sillä reissulla… Uskomatonta kyllä, olin siitä huolimatta unohtanut uusia sen.

Tällä tasolla epäkäytännöllisyys on kyllä jo taidetta.

No, nyt on sitten testattu sekin. Tarvittaessa uuden passin saa ihmeen kätevästi ja nopeasti.  

Ennen lähtöämme kaunis Nooraseni kävi antamassa minulle reikihoitoa, jotta saisin elinvoimaaja energiaa matkalle mukaan.

Onkohan olemassa mitään hoitoa jolla saisi lisää käytännöllisyyttä…

Pakkaaminenkin jäi taas ihan viime minuutille – kirjaimellisesti – kun terassille paistoi niin ihanasti aurinko

 Onneksi hieman ennen lentojamme hyvästelemään tuli vielä HanskiMurunen, joka sitten pakkasi matkalaukun, kantoi sen viisi kerrosta alas, haki pojat ja sitten minut, huolehti kaikille eväät ja matkalukemiset, ajoi meidät kentälle ja katsoi että suoriuduimme  koneeseen.

Niin, sitä ennen hän vielä antoi pojalleni omin käsin neulomansa torkkupeiton:

Enpä ole pitkään aikaan nähnyt mitään näin kaunista.

Aika moni on todennut minulle (rakkaudella) että olen ihan toivoton.

Olen samaa mieltä.

Mutta minulla on maailman parhaat ystävät.

Read Full Post »

Maailman Söpöin Pupu kävi Krunikassa!

Pupunen piilotti suklaamunia vierailevalle pikku prinsessalle:

Kuin myös Angry Birdsin maailmaan eksyneille poikasille…

Minäkin pääsin toteuttamaan luovaa lahjakkuuttani…

Useinhan kiiltokuvien liimailu loppuu siinä kymmenen ikävuoden tienoilla, mutta eräät meistä jatkavat sitä hieman pidempään..

Ja kuten kaikissa elämän parhaissa asioissa, myös tässä pääsiäisessä oli mukana Rakkaan Kummitytön kosketus:

Pääsiäisateriaksi tein lammasta ja maailman parasta risottoa, joka saa perheen miehet suorastaan kehräämään… Ja minulle KodinJumalatar -sädekehän…

Read Full Post »

Look who’s feeling Marilyn Monroesque…

Tuo pitsihelma muuten ei sitten kuulu asuun, oma alushameeni sieltä vain kurkistaa.

Tänään minun piti tavata Eräs Erityinen Ihminen ja jännitin niin että ostin tämän mekon tilaisuuden kunniaksi… Joka sitten peruuntui. No, jos saan toisen tilaisuuden niin ainakin täydellinen asu on valmiina.

Ja jälleen alushameeni sieltä pilkottaa – kotoa löytyy tähän pitsiin sopivampia…

Kaulakoruni on Taxcosta, Mexicon hopeakeskuksesta. Rakkaimpia korujani ja täynnä muistoja.

Ensi kesä on kukkia tulvillaan… Kukkamekkoja siis ainakin.

When in Rome…

Tämän kuvan nähdessäni ajattelin miten typerä sitä olenkaan.

Noin kolmeenkymmeneen vuoteen en uskaltanut käyttää minihameita. Jos ikinä hameen puin päälleni niin mielellään sitten nilkkapituisen. Jalkani olivat mielestäni niin karmean rumat ettei niillä voinut ympäristöä pilata.

Mitä ajanhukkaa!! Eihän niissä ole mitään vikaa. Eivät ehkä maailman pisimmät jalat mutta koko pallon olen niillä kiertänyt kuitenkin.

Senkin kompelksin hellimiseen käytetyn ajan olisi ehkä voinut käyttää hieman rakentavammin.

Kukkia ruusukkeilla…

Tässä on mekko joka ansaitsee päästä tanssimaan kesällä:-).

Kukallinen oli maksimekkokin, mutta ei ihan yhtä räiskyvä:

Tämä neule ei ollut ollenkaan kesän mallistoa mutta se oli niiiiin mukava – ja sieluni silmillä näin itseni syyssateilla istumassa keittiön pöytämme ääressä, kynttilä palaen ja teekuppi vieresssä, blogia kirjoittaen – että minun oli ihan pakko ostaa se jo ensi syksyä varten:-).

Sitä paitsi minulla on ehkä sata alushametta jotka ovat täydelliset neuleen kanssa…

Ylioppilasjuhliin Férreristä löytyy pari erityyppistä vaihtoehtoa: räiskyvän värikkäitä tylliunelmia, tai Herve Leger -tyyppisiä übertyylikkäitä kotelomekkoja:

Nämä mallit on saatavilla kullan- ja hopeanvärisinä, mutta ne pitää erikseen tilata Pariisista – liikkeestä löytyy sovituskappaleet.

Or you can go another way:

Kevyenkevyttä silkkiä strasseilla – illaksi tai kesän juhliin:

Tämän ristin Tuulen viemää -puseroksi:

Tiukkojen tummien farkkujen kanssa…

Tämän vuoden kesämuoti on ihanaa. Joinakin vuosina en osta yhtään mitään koska oma tyylini on täysin poissa muodista eikä kaupoissa ole mitään silmääni miellyttävää.

Sitä ongelmaa ei tule tänä kesänä.

Read Full Post »

(Sain tämän fb:ssä ja tajusin käyttäväni näitä kaikkia… Uhhuh…)

(1) FINE

 -this is the word women use to end an argument when they know they are RIGHT & YOU need to SHUT UP.

(2) NOTHING -means SOMETHING & u need to be WORRIED.

(3) GO AHEAD -this is a dare, not permission, DO NOT DO IT.

(4) WHATEVER – is a woman’s way of saying SCREW YOU.

(5) THAT’S OK -she is thinking long & hard on HOW & WHEN you will pay for your mistake.

Naiset, tunnustatteko?

 Ja miehet – en edes kysy. Te tunnistatte.

Read Full Post »

Matkapuvustoni kaipaa täydennystä, joten kävin katsastamassa Debin kesävalikoiman…  

 Mutta ensin ikuistin tämän Odd Mollyn silkkimekkoni, josta ei vielä taida löytyä kuvaa LadyBohemiasta… Yksi suosikeistani. Tämän mekon leikkaus on täydellinen; ihanan naisellinen ja vartaloamyötäilevä, samalla strategisista paikoista kauniisti rypytetty ja joustava.

 Tietysti unohdin kamerani pariston kotiin latautumaan joten kuvien laatu on vähän… no. Enkä enää viitsinyt kiivetä takaisin kotiin viidenteen kerrokseen, kun olin ekalla yrittämällä jo unohtanut lompakkoni, toisella kännykän.

Positiivisesti ajateltuna tällä hajamielisyyden asteella kuntoni kasvulle ei ole mitään rajoja

(meillä EI ole hissiä).

Mutta Debin vaatteet olivat niin kauniita että minun oli pakko ne kuvata, vaikka vain surkealla kännykkäkamerallani.

Täydellinen kesämekko… Lämpötila anoppini luona on noin +25. Näen jo itseni lounaalla roséeta siemailemassa terassillamme, tässä pikkumekkosessa ja valkoisissa lempiballerinonissani.

 Tämä tunika/kaftaani olisi upea uima-altaallamme bikinien päälle heitettynä 🙂 🙂 🙂

Ja kas, minulla taitaa olla juuri tarkoitukseen sopivat helmibikinit:

Tai ehkä nämä brodeeratut..

Sama kaftaani löytyi myös kokonaan pitsisenä – aivan ihana mutta tunnelmaltaan ihan toinen. Siinä kun edellisen version ottaisin mukaan rannalle, pitsisen voisin pukea päälleni vaikka Cannesin rantabulevardille. Varustettuna valkealla suurilierisellä hatullani ja korkkarisandaaleilla…

Valitettavasti kamerani ei todellakaan tee tekstuureille oikeutta…

Tiikerinaisen bilemekko…

For the pink lady…

Valkoinen brodeerattu keäspaita Angélta, tunika- tai puseromallisena..

Tämä lopuksi vielä todellinen herkkupala; armymallinen pellavajakku pitsiyksityiskohdilla kesäksi:

Ranskalaiseen kesämuotiin kuuluvat myös kirkkaat karkkivärit, pinkki, turkoosi, oranssi… Sekä ihanat Missonityypisellä kuviolla raidoitetut tunikat (upeat myös bikinien päälle) ja värikkäät kukalliset maksi- ja pikkumekot. Itse en ole näihin tarpeeksi värikäs, mutta käykää katsastamassa…

Nämä(kin) ihanuudet jäivät odottamaan löytäjäänsä:

Read Full Post »

Kevään merkittävin seurapiiritapahtuma koittaa tällä viikolla: Pikkuinen Kummityttö täyttää viisi vuotta. Juhlia on suunniteltu ja odotettu noin tarkalleen vuosi.

Ja minkäkin pääsin lempipuuhaani; shoppailemaan kaupan (pikku)prinsessaosastolle:-).

Tällaiseen päädyin…

Joidenkin mielestä lahjojen tulisi aina olla käytännöllisiä. Lapsille pitäisi ostaa värejä joissa lika ei näy. Vaatteita tulisi voida käyttää säällä kuin säällä (tai ainakin sateella ja loskassa, Suomessa kun asutaan). Materiaalina Goretex tai mitä vaan Rukkamerkkistä. Ja oli kyse sitten vaatteista tai leluista, nukeista tai nalleista, kaiken pitää kestää konepesua vähintään 60 asteessa.

Itse en onneksi ole moiseen ajatteluun koskaan syyllistynyt.

Read Full Post »