Feeds:
Posts
Comments

Archive for February, 2011

Argh!!!

Ystävänpäivän kunniaksi kävin rikkomassa Makuunin sakkoennätyksen.

139 euroa. 139 euroa!!!!!!! 139 euroa?

Miten se on mahdollista?

Tämä oli Makuunin pojan viaton kysymys, minulle.

No, oli ne Twilightit silloin… Katselin niitä parina iltana peräkkäin, yksi asia johti toiseen ja ne hukkuivat tänne, sanoisinko luovaan epäjärjestykseen, ja unohtuivat, hetkeksi…

Yritykseni oli tuoda edes pikkuhippunen romantiikkaa Valentinenpäivään jolloin ohjelmassa on omien pikkuherrojen ja kummitytön hoitoa, ja tässä on tulos. Tapahtuuko kenellekkään muulle koskaan tällaista?

Jos vastaus on ei, kysymykseen voi suhtautua puhtaasti retorisena.

Onneksi Makuunin nuorella miehellä oli todella paha mieli laskuttaa tuollaista summaa, vielä ystävänpäivänä, hän ei pystynyt olemaan niin julma. 

Mutta jos kukaan kertoo tästä äidilleni niin en enää ole sen kaveri. No kidding.

Read Full Post »

Meillä on ehkä muutto edessä… Ensin säikähdin, mutta sitten muistin kauppiksen opit.

SWOT!

Sen sijaan että surisin uhkia keskitynkin mahdollisuuksiin… Näin valaistuneena syvennyin Tanskasta löytämiini Jeanne d’Arc Living -sisustuslehtiin.

Eikä tunnu enää yhtään kurjalta…

Ranskalainen ja tanskalainen sisustustyyli saa minut aina unelmoimaan, ja poikkeuksetta hyvälle mielelle…

Syntynyt olenkin sitten napapiirillä. Enpä muista turhan usein paikallisesta arkkitehtuurista tai sisustuksesta riemastuneeni… Epäilen että kohtalolla on hieman kieroontunut huumorintaju tällaisissa asioissa.

Tämäntyyppinen terassi… Hmmm…. 

Olisipa suloinen vierasmakuuhuoneeksi:-)

Ja pitäähän kodilla olla oma enkeli.

 

Ideaa olohuoneeseen? Tuollaisia pyöreitä samettityynyjä löytyy muuten Moko Marketista:-).

 Okei, olen valmis harkitsemaan muuttoa… Reunaehdoilla..

… joihin kuuluu lasikuisti… täällä vietettäisiin ihania kesäjuhlia…

Ranskalaiset 1800-luvun pitsiverhot minulla on jo!

Muuta pitää pikkuisen työstää.

Read Full Post »

Kerroin aikaisemmin että tänä viikonloppuna saan tavata Erityisen Ihmisen. 

Kauniin Camillan.

Tämä Sköna Claran omistajatar on ollut hyvä hengettäreni, hovihankkijani ja LadyBohemian ystävä ihan ensipäivistä alkaen. Aina kun minulla on iskenyt uskonpuute ja olen ollut vähällä paiskata hanskat naulaan, niin sanoakseni, on Camillalta sattunut tulemaan kaunis ja rohkaiseva viesti, ja taas olen jaksanut jatkaa.  Niinpä olin innoissani kuin pikkulapsi kun lopultakin tapasimme ihan oikeasti:-).

Camillalla on mielettömän hyvä maku – Skönä Clara on varsinainen aarreaitta. Siellä myydään suosikkimerkkejäni Minna Hepburnia, Andersen&Lauthia, Hunkydorya, Day Birger et Mikkelseniä, Tara Jarmonia, H-I-G-H:ta, Odd Mollya…. ja paljon paljon paljon muuta.

Tuntui kuin olisin tuntenut Camillan aina. Olimme varanneet tapaamisellemme sen arvoiset puitteet; nostimme maljan uusille ystäville Creme Brüleen ääressä Kämpissä.

Pian olimme käsitelleet uskon ja hengellisyyden, ystävyyden ja selkäänpuukotuksen, muodin ja tyylin, äitiyden ja työn, surun ja selviytymisen… muutamia asioita mainitakseni.

Food for Soul.

Ensi kerralla siirrymme sanoista tekoihin. Teemme nimittäin shoppailukierroksen, jossa kiveäkään ei jätetä kääntämättä Helsingin aarteita metsästettäessä.

Alan jo laatimaan aarrekarttaa…

Ps. Camilla on niin hurmaava että hän toi minulle ystävänpäivänlahjoja, päiviä ennen varsinaista Valentinenpäivää, ja vaikka emme ole koskaan aikaisemmin edes tavanneet.

How sweet is that♥♥♥!

Tässä pienen pieni tarina ystävien merkityksestä, näin ystävänpäivän kunniaksi:-).

Oikein kaunista ystävänpäivää teille, kaikille LadyBohemian lukijoille!

Read Full Post »

Iloinen sunnuntaibrunssi

Hyvät ystävät järjestivät meille hauskan ja erittäin vapaamuotoisen sunnuntaibrunssin, joka eräiden kohdalla venyi kunnes tuli taas nälkä uudestaan. Kävimme hakemassa täydennystä naapurista, ja aloitimme alusta…

Ah. Tänään aurinko paistaa paitsi ulkona, myös sydämessä.

Ennätin jopa lukea sunnuntaihesarin! Auringonpaisteessa!

Ja siellä kerrottiin että saan olohuoneeni takaisin! Mmmmmm…. sunnuntailapsi-olo.

Tämän ruokapöydän ääressä olemme viettäneet niiiiiiiiin monia hauskoja hetkiä….

Isäntämme Eric

Catching up with friends…

Ja niin tuli taas parannettua maailmaa, kuultua matkoista kaukaisiin maihin, ja perustettua lukupiiri:-).

Nammmmmmm! Itsetehtyjä vohveleita, mansikkahilloa, maitoa ja Lucky Lukeja… pikkuisetkin ovat onnellisia.

Ja päivän asu on ohut luonnonvalkoinen kirjailtu silkkitunika, Férreristä:

Uh! Kuvan ottaminen on varsinaista puuhaa; kamera salamoineen ja objekteineen painaa kuin synti, se täytyy pitää yhdellä kädellä ihan paikallaan JA muistaa hymyillä…

Read Full Post »

Kreikkalainen Jumalatar

Tämä aamu on niin kaunis – katselin joogasalin ikkunasta kun aurinko nousi – mikä ihana tapa tuntea heräävänsä, kokonaan! Ja nyt aurinkoinen paistaa minulle täydellä terällä lämmittäen aamukahvipöytääni…

Tänä viikonloppuna olen onnellinen. Minulla tiedossa Todella Erityisen Ihmisen Tapaaminen, sekä  jännä kuvaussessio, kuvia siitä mahdollisimman pian…

Mutta ihanan aamun kunniakasi haluan näyttää teille jotakin todella kaunista: Kreikkalainen Jumalatar -mekkoni:

Pariisilaisunelma on ohuenohutta silkkiä, hopealangalla kirjottuna. Férreristä.

AhhhhHhhhh – katsokaa tätä selkää!

En ole vielä koskaan käyttänyt tätä ihanuutta mutta näen sen sieluni silmillä…

Hiukset löysällä kiharanutturalla takana, kreikkalaiseen tyyliin tiedättekö… Sienna Millerillä oli hiukset jossakin juuri niin… Ehkä hopeinen otsapanta á la Jenni Vartiainen… Jalassa keveänkeveät hopeasandaalit…

Kesää odotellessa! Kaunista viikonloppua teille kaikille rakkaille lukijoille!

Read Full Post »

MakeUp for Fashionistas

Nyt on aika kaikkien miespuolisten bloginlukijoiden katsoa hetkeksi muualle – ehkä jostakin tulee lätkää, tai jotakin… Minulta on nimittäin pyydetty ideoita meikkiin; juhlaan, arkeen, koiran kanssa lenkille…

Here comes, rakkaat LadyBohemian lukijat. Paljastan teille aivan KAIKKI parhaat meikkivinkkini. 

Itselläni on superherkkä iho, joka reagoi ihan kaikkeen. Se on kamalaa. Jos esimerkiksi joudun jatkuvasti olemaan lähellä ihmistä joka on minulle ilkeä, ihoni allergisoituu meikeille yksi toisensa jälkeen. Oli vuosi etten voinut käyttää mitään luomiväriä. Yhdestä meikkauskerrasta seurasi kortisonikuuri. Huulipunaa tai -kiiltoa en voinut käyttää ollenkaan miltei pariin vuoteen.  Sitten vaihdoin työpaikkaaa. Ja kappas, en olekaan allerginen luomiväreille. Enkä huulipunille.

Olen allerginen ilkeille ihmisille.

Sitten vielä opiskellessa oli pari stressaavaa vuotta – olin valinnut väärän alan ja olin koulussa hyvin yksinäinen. Silloin kuljeskelin kauppiksen käytävillä au naturel; ihoni protestoi elämääni vastaan ja sai hepulin kaikesta kaunistautumisesta.

Joten, olen kokeillut kaikkea ja tiedän mistä puhun:-).

Meikkivoide on ehkä tärkein osa meikkipalettiasi. Värin on oltava juuri oikea, liian tumma pohjustus saa koko meikin näyttämään tunkkaiselta ja halvalta. Kannattaa myös valita niin ohut meikkivoide kun ihosi sallii; paksu ja peittävä pohjustus on usein karsea kirkkaassa valossa ja/tai illan edetessä. Pyydä valinnassa apua asiantuntevalta myyjältä.

Käytän tällä hetkellä Chanelin Vitalumieré -sarjan vaaleinta sävyä. Se on ihana, ehdottomasti satsauksen arvoinen. Ohut ja huomaamaton, mutta tuo kuitenkin kasvoille ihanaa valon hehkua.

MUTTA tässä eräänä päivänä unohdin meikkupussini kotiin ja lainasin pomoni Maybellinen meikkivoidetta, sellaista one color suits all -juttua. Ajattelin ettei ikinä toimi, mutta olinpa väärässä. Todellakin suosittelen. Loistava hinta-laatusuhde.

Sekoitan aina meikkivoiteeseen Lumenen Crystal Radiance Primeria, joka on todellinen taikatuote. Se tuo säteilyä minkä hyvänsä meikkivoiteen koostumukseen. 

Jos nyt paljastan ihan kaikki meikkivinkkini, niin juhlameikin alle laitan vielä ohuen kerroksen Primed&Poreless -meikinpohjustusta. Se on silkinohut kerros, joka takaa että ihosi on tasaisen karamellinsävyinen kauttaaltaan. Itse käytän Too Faced -merkkiä, jota ei myydä Suomessa, mutta hyviä pohjustusvoiteita on monilla sarjoilla

Poskipunana käytän Lancomen aurinkopuuteria, sävy 01 Escape to Brazil. Sävyistä voi hieman valita kesä/talvi-iholle sopivan vaaleusasteen (kts. kuva yllä). Joskus käytän Maybellinen roosaa poskipunaa joka on myös ihana.

Nämä vaatimattomat purtilot ovat ihon säteilyn todellinen salaisuus. Eivät ne kalliit ja hienot:-). Välissä on vielä äitini minulle 16-vuotiaana antama huulipunasivellin, jolla saa tasaisimman ja kauneimman lopputuloksen yhä vain.

Niin, ja kuvista puuttuu vielä valokynä. Käytän Lumenen versiota, mielestäni se on yhtä hyvä kuin YSL:n vastaava mutta paljon edullisempi. Itse käytän valokynää silmien alle, sitä kannattaa laittaa kaikkiin tummempiin kohtiin kasvoilla.

Luomiväreinä käytän Revlonin palettia 05 Blushed Wines, jonka sävyt ovat niin kauniit että ostin niitä saman tien toisen varastoon. Sietämätöntä, että aina kun löytää oman täydellisen värinsä niin samantien sen valmistus lopetetaan, eikö.

Sain lahjaksi postipojalta tässä eräänä päivänä FACE Stockholm -merkin silmänrajausvoiteen, mustan. Laitan sitä ohuella siveltimellä, ja se on täydellinen. Kiitos FACE Stockholm!

Huulipunana käytän yleensä L’Orealin Chocolate Nudes -sarjan sävyä Ginger&Chocolate. Huultenrajauskynänä olen jo vuosia käyttänyt Lumenen sävyä Cherry, joka näyttää sopivan kaikkien huulipunieni ja huulikiiltojeni kanssa. Tärkeää: älä koskaan rajaa huuliasi yli niiden omien rajojen. Se näkyy ja näyttää kamalalta. Aina.

Toinen tärkeä täydellisen huulipunan salaisuus on käyttää aina huulipunasutia. Lopputulos ON kauniimpi.

Yleensä käytän juhlameikissänikin vaaleita ja nudetyyppisiä sävyjä, vaaleaa roosaa huulilla, poskilla ja luomilla sekä lisäksi hiekan- ja suklaanruskeaa silmissä. Lista saattaa kuulostaa pitkältä, mutta lopputulos on hyvin luonnollinen.

Rakastan myös näyttävämpää Smoky Eyes -lookia, mutta sitä en osaa itse tehdä…

Kerran Raili Hulkkonen käski minut sulkemaan silmäni (en montaa tyyppiä tottele mutta Raili on poikkeus) ja maalasi huuleni tällä syvänpunaisella Diorin Sultan Satin -sävyllä. En ikinä olisi uskaltanut itse kokeilla sitä (ja Raili tietää sen erinomaisen hyvin) , mutta väri oli UPEA. Vieraatkin ihmiset kehuivat huuliani sinä iltana. Eli hyvinkin vaalea ihminen voi käyttää vahvaa väriä, kunhan sävy vain on oikea.

En käytä ripisväriä enkä ripisientaivuttimia nyt kun minulla on silkkiripset (suosittelen! muuta meikkiä ei arkisin tarvitse, ja näytät heti raikkaalta ja säihkysilmäiseltä!).  

Siinä se onkin; meikki juhlailtaan.

Töihin laitan yleensä kasvoilleni ohuen kerroksen Face Primeria, sipauksen poskipunaa, FACE Stockholmin eyelinerilla ohuet rajaukset aivan ripsen juureen, ja lempihuulikiiltoani Estee Lauderin High Gloss -sarjan väriä Berry. Huulet rajaan Lumenen Cherry-kynällä.

Vapaalla minulle usein riittää se että ripset ovat kauniit jo herätessä, lisään vain huulikiiltoa ja rajauksen ripsen tyveen.

Mutta oikeasti menen usein töihinkin suoraan hot joogasta, ja ainoa kaunistukseni ovat ripset joille ei tarvitse tehdä mitään, ja huulikiilto. Hot/solarjooga kyllä tuo hehkun kasvoille:-). 

Salainen ässä hihassani on vielä ehkä maailman kaunein viininpunainen kynsilakan sävy; Estee Lauderin sävy Black Berry. Siinä on väri jossa on Asennetta. Sillä varustaudun jos edessä on oikein kova paikka.

Oletteko huomanneet, jos (sormien) kynnet ovat oikein upean tumman lilat tai viininpunaiset, on koko fiilis aivan toinen kun peruskynsillä? Ja ranskalainen manikyyri antaa taas ihan eri eleganssin tunteen… Or is it just me? 

Melkein unohdin tärkeimmän! Käytän aina Chanel 5 -parfyymia. Ilman Chanelia tunnen oloni alastomaksi. Vaikka kaikki muu unohtuisi, Chanel ei.

Minut kutsutaan usein tuotteiden esittely- ja lanseeraustilaisuuksiin, joissa meikkitaiteilija tekee uudella sarjalla meikin vierailijoille. Viimeksi kävin Armanin ja Lancomen tilaisuuksissa, ja sieltä ovat myös uusimmat hankintani. Tämä on tosi kätevää; saat tilaisuuden kokeilla että harkitsemasi värisävy näyttää myös ihollasi samalta kuin purkissa. JA bonuksena saat näyttää upealta päivän:-).

Viimeisin vinkkini on: hanki kunnon välineet. Meikkisutien tulee olla luonnonharjasta, yleensä meikkien mukana tulevat sudit ovat käyttökelvottomia, niillä ei saa kaunista lopputulosta. Tarvitset ainakin hyvän poskipunasudin, siveltimen vaalealle ja tummalle luomivärille (itse käytän kolmea), siveltimen nestemäiselle eyelinerille jos sellaista käytät, huulipunasudin, ripsiharjan ja ison pehmeän sudin jolla huiskit kasvosi lopuksi, häivyttäen kaikki rajat.

Meikkisudit kannattaa pestä säännöllisesti Marseille-saippualla.

Siinä se! Kokeile, leiki, muuntele omien väriesi mukaan!

Ja kerro minulle omat vinkkisi:-).

Read Full Post »

Because I’m Worth It

 

Kun elämä potkii ostan itselleni ruusuja.

Kollegani kysyi mistä hyvästä olen saanut kukkia – “siksi kun on tiistai”, vastasin. Marke ymmärsi.

Kokeile.

Itse harrastin kukkaterapiaa jo opiskeluaikoinani kun liikaa rahaa ei todellakaan ollut.

Sitten söin suosiolla samaa soppaa päiväkaupalla, tuntien itseni hieman… arvostetummaksi ja arvokkaammaksi. Tosin epäilen, että kukkaterapia toimii vain naisilla.

Ja ehkä naisistakin mahdollisesti vain (joillakin) blondeilla… Mitä sanotte, rakkaat lukijat?

PS. Kun ostat Reilun kaupan kukkia voit siinä samalla myös ihan pikkuisen tuntea itsesi hyväksi ihmiseksi:-)

Read Full Post »

 Kuten olen aikaisemminkin tunnustanut, koluan Ranskassa antiikkimarkkinoita aina kun siihen tulee pienoinenkin tilaisuus. Rakastan sieltä tekemiäni löytöjä; huonekaluja, maalauksia, koruja, bric-à-bracia… Esineitä, joilla MINUN mielestäni on sielua ja luonnetta.

On niitäkin joiden mielestä hamstraan kamalaa vanhaa rompetta… Heillä on oikeus mielipiteeseensä; minäkin pidän visusti kiinni omastani…

Tämän Napoleonin aikaisen sormuksen löysin viime matkallamme Fayancen antiikkimarkkinoilta. En saanut siitä teille silloin kuvaa sillä sormus sumensi kännykkäkamerani täysin. Muuta kameraa en silloin omistanut bloggailuni alkuhetkinä, reilu kuukausi sitten.. Nyt tuntuu jo kuin olisin kirjoitellut teille aina..

Hassua kyllä, suurin vääntö tässä kaupanteossa tuli rasiasta; kauppias ei olisi millään luopunut aidosta vanhasta rasiasta – niitä alkaa olla niin vaikea löytää jopa Ranskasta.

Nämä supersuloiset korvikset löysin puolestaan Cannesin antiikkitorilta vuosia sitten:

Itse en säästele korujani tai muitakaan aarteitani vaan käytän niitä mahdollisimman paljon; silloin kannan aina mukanani tunnetta siitä ihmisestä joka minulle korun antoi, tai muistoa joka koruun liittyy – vaikkapa löytöretkestä unelmien antiikkimarkkinoille rakkaan ystävän kanssa.. 

Kun pidän esimerkiksi korua jonka intialainen äitini (joka on epävirallisesti adoptoinut minut aikuisena, siitä kerron teille joskus myöhemmin) on minulle antanut vie se minut niin…  suojaan kaikelta, kannan sydämeni päällä riipuksessa hänen rakkauttaan. Kuulostaa hullulta mutta minulle se on niin.  

Read Full Post »

(Mustaa) magiaa

Intia on kiehtovin maa, jossa olen koskaan saanut viettänyt aikaa. Rakastan sen kaoottisuutta ja kakofoniaa, ihmisten lämpöä ja aitoutta, kulttuurien, kielten, tapojen ja uskontojen sekamelskaa, hehkuvassa auringossa loistavien jalokivenväristen sarien liehuntaa, kardemummateetä, tuhansien makujen tulista ruokaa, tuhatvuotista perspektiiviä elämään….

Intiaa.  Harmonian ja kaaoksen ainutkertaista yhteiseloa.

Kiertäessäni Rajasthania törmäsin kuitenkin ilmiöön joka kouraisi syvältä. Olette varmaan kuulleetkin satista, traditiosta jossa aviomiehen kuollessa vaimo poltetaan roviolla elävältä hänen kanssaan. Käytäntö on laissa kielletty, mutta niinpä on esimerkiksi kastilaitoskin…

Jouduin kasvotusten satin kanssa jodphurilaisessa linnoituksessa, jossa aikoinaan  maharajan kuollessa hänen kaikki vaimonsa seurasivat miestä tuleen. Maharajoja oli ollut kymmeniä, joten tällaisia savitauluja oli niinikään kymmeniä. Tapana oli, että kulkiessaan ovestaan viimeisen kerran vaimo jättää kädenjälkensä saviseinään.

Tällä maharajalla (ja niillä kaikilla muillakin) oli vaimoja riittänyt. Eniten minua järkytti se, että osa kädenjäljistä oli niin pieniä. Kuin lapsen käsiä.

Toinen yllättävä paikka jossa kohtasimme sati-käytännön oli temppeli joka oli pyhitetty näille velvollisuutensa täyttäneille naisille. Temppeli on tunnettu läpi Intian hedelmällisyyden kehtona; pariskunnat joilla on vaikeuksia saada lapsia tulevat sinne sankoin joukoin rukoilemaan itselleen vauvaa.

Paikalliset eivät tuntuneet kokevan tilanteen ja paikan ristiriitaisuutta, mutta meille temppelin todellisuutta oli lähes mahdotonta käsittää. Erityisesti kun usein vanhoille miehille on naitettu vaimoiksi nuoria tyttöjä, lapsivaimoja jopa. Sitten näiden naisten ja tyttölasten muistopaikalla rukoilllaan uusia vauvoja.

Minkähänlainen elämä näitä rukouksista syntyviä lapsia odottaa, jos he syntyvät tyttöinä tänne karuun agraariyhteiskuntaan, jossa naisten oikeudet ovat pitkälti samalla tasolla kuin satoja ja tuhansia vuosia aiemminkin?

Moderni urbaani Intia on tietenkin aivan toinen maailma, eivätkä koulutetut ja kansainväliset intialaiset mielellään edes tunnusta näiden ilmiöiden olemassaoloa. Mutta oman kokemukseni mukaan molemmat maailmat ovat totta. Tänäänkin.

Olen vieläkin aivan sanaton kun palaan näihin kuviin ja muistoihin.

Read Full Post »

Black Beauty

 

Joskus kuva puhuu enemmän kuin tuhat sanaa.

Viime kesänä ystäväpariskuntamme kutsui meidät yllättäen Monacon balettiin. Olimme Provencessa rantalomalla – saraonkeja ja bikineitä riitti mutta ei mitään ERITYISTÄ.

Kunnes muistin pakanneeni mukaan nämä Nina’sista löytämäni taivaallisen kauniit Givenchyn pitsinilkkurit.

Se oli siinä.

Näiden kanssa saronkikin olisi chic.

Read Full Post »

« Newer Posts - Older Posts »