Feeds:
Posts
Comments

Archive for January, 2011

Le Cadeau – Lahja

Tämä Timo Kelarannan valokuva – ja sen tarina – kosketti minua todella.

Timo kertoi ottaneensa kuvan kävellessään Ateenassa tutustuen kaupunkiin, vailla tarkempaa päämäärää. Pienellä sivukadulla hän näki likaisen ikkunan läpi balettistudion jossa olivat harjoitukset meneillään. Hän nappasi kuvan harjoittelevasta parista jättäen sen autenttiseksi, likaista ikkunaa ja siihen piirrettyjä kuvioita myöten.

Mielestäni kuva on täydellinen juuri tällaisena.

Kuvan nimi on Le Cadeau – Lahja.

Annoin sen miehelleni huomenlahjaksi.

Read Full Post »

Paljetteja ja helmiä

Ihana roosa helmipaljettimekkoni, suosikki kesäjuhliin ruusutarhassani eli terassillamme:

Perustan villipuutarhan terassillemme joka kevät, ja joka kesä siitä tulee hieman edellistä villimpi ja hauskempi. Kuvia sitten ensi kesänä..

Eksyin Cannesissa vintage-liikkeeseen, joka oli auki viimeistä päivää ja tyhjensin heidän henkarivarastonsa. Nyt meillä on henkarivalikoima josta löytyy malvan-, roosan- ja kirkkaiden helmien värisiä henkareita.

Anoppi ja Mies olivat liikuttavan yksimielisiä kysyessään (jälleen kerran) yhteen ääneen:

“Mutta TARVITSETKO sinä niitä?”

Hmph.

Read Full Post »

Ristiäisjuhlan taikaa

Monien muiden lahjojensa ohella Siskoni on leipureiden aatelia. Niinpä oli selvää, että kun hän järjesti pikkuiselleen ristiäiset, niistä tuli sitten maailman kauneimmat.

Kaiken tämän hän taikoi ITSE pöytään:

Ruusun terälehtiä. Kaikkialla.

Pikkuisen luonteen mukaisesti teemana oli enkeli:

Sisko siis organisoi maailman suloisimman ja romanttisimman ristiäistilaisuuden, työsti yli kolme kuukautta yötäpäivää maailman kauneinta pojan nimeä ja kaiken tämän vaivan jälkeen pikku murusen kutsumanimeksi jäi Köpi.  

Minä pidän Köpistä. Ja – anteeksi! – mielestäni se sopii erinomaisesti juuri tälle pikkuiselle sankarille. Mutta ymmärrän Siskoa (se hänen keksimänsä nimi on maailman suloisin pienen pojan nimi:-) **

Read Full Post »

Café Engel♥

Café Engel Helsingin Senaatintorin laidalla oli yli kymmenen vuoden ajan olohuoneeni. 

Siellä kirjoitin (käsin!) 20-sivuisia kirjeitä rakastuttuani opiskelijana maailman toisella puolella internetin ulottumattomissa asuneeseen taiteilijaan.

Siellä tein graduni.

Engelissä olen lukenut ihania kirjoja. Haaveillut sisustuslehtien taikaa. Tai vain istunut kynttilänvalossa ja kuunnellut jazzia, Nina Simonea, Billie Holidayta… Nauttinut impromptu konsertista, kun joku omistajan tuttava tai vakiasiakas yllättäen sai inspiraation  ja istahti takahuoneen flyygelin ääreen.

Engelissä olen viettänyt hääjuhlia, tasavuosijuhlia, kesän avajaisia…

Kahvilan sisäpiha on helsinkiläinen legenda.

Siellä järjestettiin joka vuosi kesän avajaiset, joissa (yleensä eurooppalainen indie-tyylinen) elokuva sai ensi-iltansa. Usein paikalla oli myös elokuvan ohjaaja tai näyttelijöitä. Samppanja virtasi ja pöydät notkuivat juustoja, quicheja, salaatteja, macaroneseja, mansikoita.. Illan pimentyessä hiljennyimme sisäpihalle katsomaan elokuvaa. Viileällä ilmalla saatavilla oli vilttejä joihin kääriytyä. Viiniä tai vaikkapa kaakaota oli tarjolla elokuvan ajan. Toisinaan lauha kesäsade ropsahteli hiljaa sisäpihan päälle viritettyyn kangaspressuun, korostaen romanttista tunnelmaa. 

Ah.

Kaakao, croissant, tuoremehu ja perusteellinen juttutuokio Engelissä oli myös traditio josta pidimme kiinni rakkaan kummityttöni kanssa. Kun kuulimme että Engelin talo menee parin vuoden remonttiin eikä kahvilaa ehkä enää avata, kuvasi kummityttö huolellisesti kaikki traditiomme elementit meille muistoksi.

Engelin läksiäisistäkin (jotka olivat aikamoinen elämys, niistä lisää myöhemmin…) tulin kotiin yhden pikkuisen vanhan kaapin kanssa, joka tuo nyt omaan olohuoneeseeni Engel-tunnelmaa:-).

Lienee tarpeetonta mainita, että LadyBohemiaa kuuluisi oikeasti kirjoittaa Café Engelissä. Toivottehan kaikki kanssani tosi lujaa että Engel palaa ja saan olohuoneeni takaisin.

On ikävä!

Read Full Post »

Ihanat käsintehdyt utuisenharmaat pitsiset ranteenlämmittimet,

Oona Elena Kassila.

Sormus hopeaa,  vintage, n. 1920-luvulta. Ostettu Kiseleffin basaarin Curiosasta.

Read Full Post »

Rakkaat rakkaat LadyBohemian lukijat, tänään olen riemuissani sillä sivuilla on kävijöitä jo yli 2000!!!

Ja kerroin blogista ystävillenikin vasta Uutena Vuotena!

Wow.

Kiitos Marjo, Serge, Elina ja Senja!!! Ilman innostustanne, tukeanne, sparraustanne ja KOODAUSTANNE ei olisi blogia. Sylintäydeltä ruusuja teille kaikille ystäville, jotka olette lähteneet kanssani matkalle nauttimaan elämän pienistä ja suurista iloista! Ruusujen lisäksi voin luvata teille (lähi)tulevaisuudessa entistä kauniimpia elämyksiä sillä tämän etapin kunniaksi rakas mieheni on luvannut minulle lahjaksi oman kameran!

Niin, minulla ei ole minkäänlaista (toimivaa) kameraa, mikä on osoittautunut aikamoiseksi haasteeksi tuoreella bloggaajan urallani. Varsinkin kun pyrin tekemään useamman postauksen päivässä. Tähän mennessä kuvani on otettu ystäviltä (halaus Hanski, Allu, Eric, Lydie, Noora & Anoppi!) lainatuilla kameroilla, joista jokaisella on aivan omanlaisensa sielunelämä. Nyt on aika hypätä vakisuhteeseen ikioman kameran kanssa ja tutustua kunnolla.

Seuraava askel lienee oman kannettavan hankinta, mutta siitä lisää myöhemmin…

Read Full Post »

Ranskan antiikkimarkkinoiden aarteita joiden oikea koti olisi ollut eräs tietty helsinkiläinen ullakkohuoneisto:

näitä ihanuuksia en saanut tuotua mukanani, en vaikka olisin hypnotisoinut lentokenttävirkailijat. Tai elänyt vuoden kaurapuurolla.

No, joissain tapauksissa se vuosi ei olisi ihan riittänyt.. Nämä jumalaisen kauniit 1800-luvun lopun pitsiverhot olivat kotoisin pariisilaisesta linnasta ja antiikkimarkkinoilta ne muuttivat kartanoon Irlannin maaseudulle. Moinen vääryys kirpaisee vieläkin.. Me olisimme kuuluneet yhteen..

Antiikkituoli, joka olisi sopinut verhojeni viereen. Vaikka kuinka venytin mielikuvitustani en keksinyt tapaa salakuljettaa kahta tällaista kotiin. Rajansa on ranskalaistenkin lentokenttäviranomaisten joustavuudella, valitettavasti.

Hmmm… Muut aarteet olen tainnut saadakin tavalla tai toisella keploteltua kotiin..

Sitten on vielä uusi YYA-sopimukseni anopin kanssa. Hän jemmaa minulle niitä ihanuuksia joita ilman en VOI elää mutta joita en millään ilveellä saa mukaani Suomeen. Mutta niistä kuvia myöhemmin…

Read Full Post »

á la Oona Elena Kassila

Read Full Post »

Rakkautta on…

Lasten vastauksia kysymykseen “Mitä rakkaus on?” (Cosmic Dreamer)

“When someone loves you, the way they say your name is different. You just know that your name is safe in their mouth.”

– Billy, age 4

“Love is like a little old woman and a little old man who are still friends even after they know each other so well.”

– Tommy, age 6

“Love is what’s in the room with you at Christmas if you stop opening presents and listen.”

– Bobby, age 7

“Love is when you tell a guy you like his shirt, then he wears it everyday.”

– Noelle, age 7

Read Full Post »

Kotona lämpimässä, lopultakin.

Autoni juuttui kuoppaan lumi- ja jääkimpaleiden keskelle niin etten saanut sitä liikahtamaan senttiäkään. Huhkin kaikkien autosta löytyvien aseiden kanssa (lapiota ei sattunut olemaan mukana:-) jäälohkareiden kimpussa ilman mitään tulosta. Olin juuri ostanut ruusuja äidille ja ruusut näyttivät kestävän kylmää vielä heikommin kuin minä. Yht’äkkiä viereeni laskeutui salskeita herrasmiehiä viereisen talon katolta (oikeasti!). He olivat olleet puhdistamassa kattoa lumesta huomatessaan Damsel in Distress -tilanteeni. Tuossa tuokiossa autoni oli lapioitu ja työnnetty vapaaksi:-).

Ritarillisuus elää ja voi hyvin. Krunikassa.

Creamin suloinen tunika, jossa ihanat virkatut pitsihihat. Ruusu Ranskasta, pääkuvassa sama ruusu on hiuksissani:-).

Read Full Post »

« Newer Posts - Older Posts »