Olen totaalisen hullaantunut ranskalaisiin antiikki- ja brocantemarkkinoihin (brocante=kaikenlaista vanhaa kamaa) – kiertelen niitä ikionnellisena metsästelemässä aarteitani aina kun järjen ääni sallii… Sitten raahaan kotiin epämääräisen kokoisia ja – painoisia kalleuksiani, jotka varsin systemaattisesti eivät mahdu standardikokoisiin matkalaukkuihin; onneksi ranskalaiset, myös lentokenttäviranomaiset, ovat yleensä sitä mieltä että säännöt on tehty rikottaviksi…

Ready, steady, GO!

Hopea kiiltoa, kristallin kimallusta.. Fayancen antiikkimarkkinoilla on aidon rento Provençelainen maalaistunnelma. Asiakkaalle tarjotaan kahvia tai  lasi viiniä kun oikein innostutaan väittelemään politiikasta, säästä, tai ihan mistä vaan.

Löytynyt: helmi/timantti(briljantti?)riipus. Mutta se on miltei liian halpa ollakseen aito.. Löytynyt myös ihana 1850-luvun sormus, harvinainen ja ihana. Eikä ollenkaan liian halpa.. Onko silloin todennäköisempää että se on aito???

Luovalle kaakaotauolle pohtimaan – sormus vai helmiriipus?? Sormus? Riipus sittenkin?

Onko JÄRKEVÄA tuhlata koko matkabudjetti ensimmäisessä kaupassa johon ehtii?

Kysymys johon kannattaa suhtautua sen ansaitsemalla retorisuudella.

Ja kotiin kanssani lähtee… Kauneista kaunein sormus!

Ah onnea.