Feeds:
Posts
Comments

Archive for December, 2010

Mitä tapahtuu kun yhdistetään Chanel, Vanessa Paradis, Karl Lagerfeld ja Versailles?

Taikaa.

Paris Match: Olette tunteneet toisenne jo lähes kaksikymmentä vuotta, siitä huolimatta teitittely on välillänne ehdoton must. Miksi?

KL: Tutttavallisuus on mielestäni kammottavaa, erityisesti ihmisten kanssa joista pidän. Se on merkki välinpitämättömyydestä.

Paris Match: Kuinka näette Vanessan?

KL: Epäsiveys ällöttää minua. En välitä jos ihmiset esittelevät persettään, mutta jos he paljastavat tunteensa se shokeeraa minua. Onneksi, Vanessa, ette koskaan sorru moiseen.

Vanessa (kuvauksista Versaillesissa):

Olen vaihtanut vaatteita Marie-Antoinetten makuuhuoneessa, soittanut muutaman nuotin hänen harpullaan, tuuli on leikkinyt vaatteillani kävellessäni puutarhassa hänen jalanjäljillään, olen päässyt Rakkauden Temppeliin ja löytänyt itseni enkelin käsivarsilta♥.

~*♥*~

Read Full Post »

You can run but you can not hide. From the scary oysters, in France, at Christmastime.

Oijoijoijoijoi.

Selviäisiköhän yhdellä?

Sitten on heitä jotka odottavat vesi kielellä..

Samppanja alkupalojen kanssa auttaa suoriutumaan väistämättömästä.. Ainakin yhden osterin nielaisemisesta, kokonaisena…. uh…

Samppanja hanhenmaksan kanssa auttaa hieman lisää..

Ja selvisin siitä! Yksi osteri. Sen kröhm.. nauttimisestani on olemassa kuva.. tai itseasiassa videomateriaalia.. mutta SITÄ en jaa kanssanne:-).

La buche de Noël-jouluhalko-on hassu kääretorttua muistuttava pötkylä, johon täälläpäin suhtaudutaan hartaalla kunnioituksella. Madamet jotka huoleti tekevät oliiviöljynsä oliivien kasvattamisesta lähtien itse eivät uskaltaudu mokomaa itse leipomaan. Huolellisesti valitaan alueen paras patisserie, paljastetaan ylväys joulupöydässä.. ja sitten seuraakin jännitysmomentti.   

Kuka saa kunnian leikata ja tarjoilla halon? Tästä voidaan debatoida (ja taatusti debatoidaan) pitkään ja perusteellisesti. Leikataanko keskeltä, vai jommastakummasta päästä? KUMMASTA päästä?

Halontarjoajaksi valittu uupuu vastuunsa alle ennen kuin yhtään palaa on saatu kenenkään lautaselle. Yhteen ääneen huutaen ja kiivaasti viittelöiden homma delegoidaan. Mamu- tai muuten ulkomaalaistaustaisia henkilöita ei edes harkita. Tehtävä vaatii isänmaan parhaat tytöt ja pojat.

Kun sitten lopulta halkoa päästään maistamaan, seuraa perinteinen kuvailevimman adjektiivin metsästyskisa. Hyvin opettavaista meille ei-natiiveille.

Toivottavasti en kyllästytä teitä rakkaat lukijat näillä ruokajutuilla. Mutta elämäni tällä hetkellä on tätä, syömistä tai seuraavan aterian ankaraa suunnittalua. Ihanaa.

Jos ensi vuonna joulua vietetäänkin Suomessa, taidanpa leipaista jouluhalon.

Read Full Post »

Minä!!!!

Ilmeisestikin, ainakin Rakkaan Anoppini mielestä. Kultainen oli ilmoittanut minut lempikauppani kanta-asiakkaaksi (pitää olla pysyvä osoite Ranskassa, joten nyt asun virallisesti hänen luonaan:-). Hyppäsin miltei kattoon heti tulopäivänämme kun näin Vente Privé -kutsussa tämän jumalaisen kauniin takin, meille kantiksille -40%:

Sitten joulupukki (anoppini) vielä yllätti minut tällä tyylikkäällä lahjakortilla, joka kustansi Unelmatakkini:

Anoppi♥♥♥

Read Full Post »

Manikyristin kotikäynti

Iloinen kampaaja/manikyristi/pedikyristi/hieroja Sylvie tekee KOTIKÄYNTEJÄ! Mitä suloista hemmottelua. Rakas anoppini halusi tarjota minulle yllätyksen; uuteen sormukseeni sointuvat kynnet:-). 

Kynteni olivat liian lyhyet ranskalaiseen manikyyriin joten uskaltauduin kokeilemaan syväâ tummanpunaista ensimmäistä kertaa; ja oi se onkin ihana. Ei yhtään liikaa kun kynteni eivät ole terävät tai liian pitkät.

Haa se on tapahtunut! Olen oikeasti päästänyt irti ja päässyt lomatunnelmaan! Nyt on aikaa keskittyä kynsien oikeaan punaiseen.

Ei huono.

Read Full Post »

Olen totaalisen hullaantunut ranskalaisiin antiikki- ja brocantemarkkinoihin (brocante=kaikenlaista vanhaa kamaa) – kiertelen niitä ikionnellisena metsästelemässä aarteitani aina kun järjen ääni sallii… Sitten raahaan kotiin epämääräisen kokoisia ja – painoisia kalleuksiani, jotka varsin systemaattisesti eivät mahdu standardikokoisiin matkalaukkuihin; onneksi ranskalaiset, myös lentokenttäviranomaiset, ovat yleensä sitä mieltä että säännöt on tehty rikottaviksi…

Ready, steady, GO!

Hopea kiiltoa, kristallin kimallusta.. Fayancen antiikkimarkkinoilla on aidon rento Provençelainen maalaistunnelma. Asiakkaalle tarjotaan kahvia tai  lasi viiniä kun oikein innostutaan väittelemään politiikasta, säästä, tai ihan mistä vaan.

Löytynyt: helmi/timantti(briljantti?)riipus. Mutta se on miltei liian halpa ollakseen aito.. Löytynyt myös ihana 1850-luvun sormus, harvinainen ja ihana. Eikä ollenkaan liian halpa.. Onko silloin todennäköisempää että se on aito???

Luovalle kaakaotauolle pohtimaan – sormus vai helmiriipus?? Sormus? Riipus sittenkin?

Onko JÄRKEVÄA tuhlata koko matkabudjetti ensimmäisessä kaupassa johon ehtii?

Kysymys johon kannattaa suhtautua sen ansaitsemalla retorisuudella.

Ja kotiin kanssani lähtee… Kauneista kaunein sormus!

Ah onnea.

Read Full Post »

Noël, à la française

Tänä vuonna jouluun kuului  käpyjen keräämistä kirpeänraikkaassa auringonpaisteessa pikkuisten kanssa, tammien (tammenterhojen) istuttamista, takkatulen loimussa lämmittelemistä, ranskalaisen perheeni kerääntymistä yhteen setiä ja pikkuserkkuja myöten, joulupukin odotusta, ja tietysti syömistä. Ranskalaisittain; pitkään ja erinomaisen hartaasti:-).

Joulumme tunnelmaa:

Matkalaukkumme viettivät joulunpyhät Frankfurtin lentokentällä, joten en onnistunut sonnustautumaan kultapaljettimekkooni tai viininpunaiseen silkkiunelmaani (päh!) – kiitos ikityylikkään anoppini garderoobin en sentään viettänyt joulua risoissa matkafarkuissani.

Menu:

Foie gras maison & pain à la noix & confiture de figues & vin sucré / Kotonatehtyä (!!!)hanhenmaksaa & pähkinäleipää & makeaa viiniä

Crevettes & mayonnaise maison avec du champagne / Jättikatkarapuja & kotonatehtyä majoneesia & samppanjaa

Cassoulet de Coquilles Saint-Jacques / Kampasimpukoita

Buche de Noël au Chocolat / Suklainen jouluhalko

Tänä vuonna ei etanoita, ei ostereita.. Huh.

 Jokaisella itseään kunnioittavalla ranskalaisperheellä on suvun monisataavuotiset astiastot-täydessä iskussa-, ikiaikaiset pöytähopeat etana- ja osteriottimia myöten sekä suvun kristallilasikokoelmia vähintään neljänkymmenen hengen seurueille. Samalla huolettomuudella kun he valmistavat kaiken hanhenmaksasta ja viinistä lähtien itse, he konepesevät näitä astiastojaan yms. koneessa päivittäin. Pakko arvostaa ranskalaista käsityötaitoa ja -laatua.

Joulupukki ranskalaisittain:

HUI!

Read Full Post »

Ranskassa, hieman hädintuskin.. Eilen HelsinkiVantaalla meille valkeni että pikkuisen poikaseni passi on vanhentunut.. Piti harhauttaa sekä saksalais- että suomalaisviranomaisia sillä oli välilasku Frankfurtissa. Koneet myöhässä ja sitä tavallista mutta pahin skenaario eli joulu Frankun lentokentällä ei lopulta kuitenkaan realisoitunut:-).

Ihanaa joulun rauhaa teille kaikille; ystäville, rakkaille,LladyBohemian lukijoille, tuleville tuttavuuksille!

Read Full Post »

Tarinoita elävästä elämästä:

Naiset ostavat joululahjoja läpi vuoden. Aina kun he näkevät jotakin kaunista ja ihanaa, joka ilahduttaisi Juuri Tiettyä Ystävää, he ostavat etukäteen henkilökohtaisen, huomaavaisen lahjan, samalla vähentäen viime hetken joulustressiä ja hölmöjä pakkohankintoja.

Kun naisen ystävä heinäkuussa huokaa että onpa tuossa unelmieni käsilaukku, kipsuttaa nainen korkkareillaan kipin kapin sen ostamaan yllätykseksi seuraavaa joulua varten. Vastaava huokaus miesseurassa valitettavan harvoin johtaa juoksuaskelin tehtyyn yllätyslaukkuhankintaan.

Miehet sensijaan. Saattavat vaikkapa ostaa lasten erittäin raskaana olevalle päiväkodinopettajalle joululahjaksi viinipullon. Kun sen sai samasta kaupasta kuin päiväkodin johtajankin lahjan. Ja muutenkin lahja oli jo kaksi päivää myöhässä, olisiko uuden vuoden jälkeen viety lahja ollut parempi? Ja kyllähän oli lahjaa oli personoitu huomauttamalla, että se on tarkoitettu nautittavaksi sitten myöhemmin.

Argh.

Read Full Post »

Wellan joulukonsertti

Järjestimme Wellalle joulukonsertin Saksalaisessa kirkossa. Tilaisuus oli kaunis, harras, jollain tapaa miltei särkyvän hauras. Kävellessäni kotiin yöllä kyynelet valuivat poskilleni koko matkan.

Jukka, Tove ja Mikko Leppilampi sekä MariaYlipää esittivät Christmas Prayerin niin voimakkaasti, herkästi ja kauniisti, että sävelet tuntuivat kaikuvan taivaaseen asti. Täydelle salille jaetut tuohuskynttilät sytytettiin palamaan  pimennettyyn saliin.

Ehkä tavoitimme jotakin. Aidon joulun hengen, joka niin helposti meiltä karkaa kaiken kiireen ja stressin keskellä.

Itselleni suloisin hetki konsertista oli kuitenkin kirkon kryptassa, maan alla, ennen konserttia tapahtunut muusikoiden äänenavaus / jammailusessio. Kirkon kryptan pohja on osittain ikiaikaista kalliota, seinät samoin. Tunnelma on kuin vanhan ajan pommisuojassa – mutta romanttinen ja koskettava. Siellä muusikot soittivat kitaraa, huilua, viulua, lauloivat – ja nauroivat.

Itse istuin sivussa, ja annoin musiikin voiman huuhtoutua ylitseni.

Read Full Post »

Joulusta…

HS; Toinen Mies:

“Kyllä sen tietää mitä se (joulun) viettäminen on. Kutsutaan kylään ihmisiä, jotka aattellisista  syistä eivät syö emännän valmistamia ruokia. Osa menee puhumattomiksi seimijutuista. Kaupallisen joulun vastustajat ja perinteisen suomalaisen joulun puolustajat istuvat samassa pöydässä. Yhteisöllisyyden nimissä paikalle on raahattu vielä ihmisiä, joita ei haluaisi nähdä muulloinkaan. Lapset ovat jouluraivon partaalla, koska heidän on pakko olla kokonainen ilta kotona ilman kavereita…”

Hmmm…

Read Full Post »

Older Posts »